When you have to deal with it

Sweater – H&M, Pants – Vero Moda, Shoes – Zara

Sitä suunnittelee ja unelmoi ja haaveilee ja asettaa tavoitteita, elää toivossa ja pyrkii ajattelemaan positiivisesti. Mites sitten kun elämä ei menekään suunnitellusti, haave, jonka kanssa on elänyt pitemmän ajan jakson ei toteudukaan ja positiivisuus katoaa Narniaan hetkeksi? Pitääkö sen yli päästä jossain tietyssä ajassa? Vai antaako tunteiden vallata ja avaako mielen ovet itsesäälille?

Jokainen meistä käsittelee tunteitaan ja elämän käännekohtia sekä haasteita eri tavalla. En ole masentujatyyppiä, enkä yleisesti ottaen jää murehtimaan epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä kovin pitkään, sellaiseksi minut on tehty. Olen päässyt aina mielestäni suhteellisen helposti asioiden yli. Sen sijaan pieni dramatisoija asuu sisälläni ja pyrkii pääsemään aina vapaaksi tilaisuuden tullen. Se herää heti ensimmäisenä, kun elämä mutkittuu jopa vähän ja huutaa kaikista eniten, potkii sisältä, valuttaa kyyneleitä ja valittaa jokaiselle epäonnekkaalle, kuka sattuu lähietäisyydelle. Silloin sen pienen hetken ajan kaikki on oikeasti huonosti, mitkään lohdutussanat eivät auta ja kaikelle pitää väittää vastaan. Dramatisointikohtaukset ovat pahoja, mutta kestävät yleensä vain muutaman tunnin ajan, sen jälkeen ne väistyvät muiden tunteiden tieltä. 

Pahimman pettymyksen ja ylireagoinnin jälkeen, kun ensimmäiset itkut on itketty, tulee tilalle hetkeksi suuttumuksen tunne, joka onneksi kestää vain hetken, eikä ole niinkään vahva. Tunteiden läpikäymisvaiheen aikana, asiat toivottavasti alkavat loksahtamaan paikoilleen ja syntyy jokin päätös. Parhaassa tapauksessa päätöstä voi jopa seurata toiminta. Mutta ennen sitä, viimeisenä vierailee vielä hyväksyminen. Hyväksymisvaiheen aikana totean, että asian oli tarkoitus tapahtua juuri näin, sille ei enää voi mitään. Sen sijaan voi etsiä sen muita puolia, yrittää kiskoa tapahtuneesta jotain positiivista, unohtaa tai hyväksyä, jatkaa elämää, oppia virheistä, parantua.

Siinä tapauksessa, että tapahtunut vahinko riippui itsestään, voi siitä jatkaa eteenpäin muutamalla keinolla.

• Itsensä syyttäminen kannattaa kääntää siihen, että käy läpi tapahtunutta, löytää sieltä mahdolliset virheet ja jokaisen kohdalla miettii, miten sitä estetään tulevaisuudessa, miten siihen varaudutaan tai miten se korjataan.
• Itsesäälin voittaa tunnistamalla se ja sanomalla itselleen, että se kuluttaa turhaa aikaa, jonka voisi käyttää damage controlliin.
• Pettymyksen voi sivuuttaa väittämällä, että pahimpiakin asioita tapahtuu ja tämä ei ole kaatanut maailmaa. Tässä vaiheessa kannattaa kaivella kaikki hyvä, mikä on siihen asiaan ikinä liittynyt tai mikä siitä voisi mahdollisesti seurata, jotta pettymyksen tunne ei nielaisi kokonaan. Pettymys usein tarkoittaa sitä, että oli selvää yritystä saavuttaa tavoitteita ja matkan varrella kävi mutka. Siinä vaiheessa voisi keskittyä siihen, että oppii virheestä ja palkitsee itsensä sisäisesti yrityksestä.
• Hetkittäinen etäisyyden otto tilanteesta voisi myös olla hyväksi, näkisikö joku ulkopuolinen tämän asian näin vakavana vai suurennanko sitä itse?

​Minua auttaa myös ajatus siitä, että elämällä on jotain parempaa varassa minulle. Vaikka tässä vaiheessa en ehkä ihan onnistunut tavoitteessani tai kaikki ei mennyt kuten odotin, seuraavalla kerralla menee paremmin. Olen vahvasti sitä mieltä, että negatiivisuus vetää puolensa negatiivisuutta ja olen todistanut sen itselleni monta kertaa. Joten siitä oppineena, positiivisuus kehiin :)

P.S. Jos asian yli ei sinä hetkenä pääse millään, niin aina voi ottaa oppia Tuulen Viemää -kirjan (ja elokuvan) päähenkilöstä Scarlett O’Harasta ja sanoa ”I can’t think about that right now. If I do, I’ll go crazy. I’ll think about that tomorrow. After all tomorrow is a another day”. 

P.P.S. Tämä kirjoitus on tehty tavallaan omien tämän päiväisten tunteiden käsittelyn perusteella ja tarkoituksena ei ole antaa fiksuja vinkkejä kenellekään, eikä ohjeistaa, vaan saada selkoa omissa ajatuksissa ja toimintatavoissa. Joka tapauksessa olen tietenkin enemmän kuin iloinen, jos tämä edes jollain pikkuriikkisellä tavalla auttaa jotakuta tai antaa uutta ajateltavaa :) 

———————————————————————————————————————————————————————————

In English

The cliche of the cliches: life doesn’t go as planned sometimes. Surprise! You set goals, you dream, you hope, you plan and visualize, you try positive thinking. So what happens when life brings you negative surprise, something you’ve dreamed about for a long time doesn’t happen followed by the disappearence of all the positive thoughts to Narnia?

Each and every one of us has different ways of handling our feelings and I guess there is no common right way to do it. I’m not the depression kind of person and I don’t usually need that much time for getting over my bad mood, that’s how I was made. But I do have that over-reacting dramatizer living inside me, who jumps out everytime life gives me a push. When it wakes up on the first minutes of disappointment everything is horrible, nothing can be done and no kind word can help. It screams and kicks and gives all the freedom to tears and self-pity. Usually this mode lasts less then hour and then it steps aside making way for other feelings. 

The next feeling after that may be anger (usually on myself) which lasts for a few moments. Next in line is calming down and accepting things. Going through the feelings usually makes things start falling into places and in the best case the decision will be born. The ”accepting” phase is pretty important, since it’s when I realize this things were ment to happen and there is nothing that can be done to change the past anymore. Instead I could try to look from different angle and find the other sides of story, or search for something positive, or forget, move on, learn from mistakes and get better.

If the damage was somehow dependent on myself, I usually have a few ways of moving past it.

• I don’t like the feeling of self-blame and I still do it constantly every day on different matters. In case of self-blame I try to go through what happened and find the mistakes I made, then ofc I think of how could I improve in the future and be prepared.
• In case of self- pity (my other favorite hobby) it’s crucial to recognize it and make it go away by saying to yourself that It’s just taking unnecessary time, which could have been used for actual damage control.
• What about disappointment? I might try telling myself that the world hasn’t fell apart and there are worse things happening to people. At this point remembering all the good stuff that happened or could happen can help a little so that the disappointing feeling doesn’t swallow you completely. Disappointment means that there was a goal and it couldn’t be reached. So you still might thank yourself for a good try and learn from mistakes.
• Taking a distance from the problem is also a way of dealing with it. Would someone from outside think this is serious, is it actually that bad or am I enlargening it? 

I also have this one thought that helps me to deal with my ups and downs. This time everything didn’t happened as I wished it would, but it means that life has something better prepared for me (it has to). I’m pretty sure that negativeness attracts more negativeness and I’ve actually proved that many times to myself. So bring on the positive vibes :) 

P.S. If nothing helps at that moment, think like Scarlett O’Hara from ”Gone with the wind”: 

”I can’t think about that right now. If I do, I’ll go crazy. I’ll think about that tomorrow. After all tomorrow is a another day.”

P.P.S. The point of this blog post wasn’t to give anyone ”smart” tips or instructions. We’re all individuals and this was me dealing with my stuff. Anyhow, if this somehow actually helped someone or gave something new to think about, that would make me a happiest person :))

 

 

Photos: Saranda Dedolli