Harjoittelimme matematiikkaa 4,5 -vuotiaan tyttöni kanssa. Kuvassa näet hänen kokoaman lukujonon, jossa näkyy hänen tämän hetkinen matemaattinen ajattelunsa. Ilman apuani hän osasi numerot 1-7. Hän aloitti laskemisensa yleensä alusta lisätäkseen jonoon seuraavan numeron. Häntä houkutteli jatkaa jonoa pidemmällekin, koska puuhailu oli niin mukavaa, mutta pitäydyin kymmenessä. Tässä on jo kehityshaastetta riittävästi!

Lukukäsitteen synty tarvii aktivointia. Toisille lapsista maailma hahmottuu luonnostaan lukukäsitteiden kautta. Useimmat tarvitsevat tässä vanhemman tai varhaiskasvattajan apua. Koska kuvan harjoitus on tehty palikoilla, siinä ei näy lasten tyypillisiä kirjoitusvirheitä, kuten esim. 3 piirrettäisiin peilikuvanaan. Minusta sen sijaan oli mielenkiintoista, että tyttö lähti rakentamaan lukujonoa oikealta vasemmalle päin. Itse, joko luonnostani tai kouluopetuksen vuoksi, hahmotan numerot vasemmalta oikealle. Mutta asiat voidaan nähdä toisinkin ja silti päästään saamaan lopputuolokseen!

Varhaiskasvatuksessa voidaan luoda vahva perusta luku-jono taidoille ja tämä on äärimmäisen tärkeätä. Tutkijat ovat havainneet jopa 5.-6. luokan oppilaita, joilla nämä taidot ovat vielä puuttelliset. Sen vuoksi he eivät kykene oppimaan kertolaskua.

Miten opettaa matematiikkaa tehokkaasti ja kiinnostavasti?

Mielestäni erityisesti tyttölapsilla, joille tutkimusten mukaan matemaattinen kynnys nousee jo peruskoulun 2. luokalta, on tärkeätä miettiä tuoreita lähestymistapoja asiaan. Tyttöjen ja poikien elämänpolut muovaavat heistä erilaisia. Nykyään on havaittu, että lukiossa tytöt valitsevat laajan matematiikan harvemmin kuin pojat. Se voi sulkea heiltä jatko-opinto mahdollisuuksia.

Uskon, että matematiikan opetustavoissa on kehittämisen varaa. Erityisesti varhaiskasvatuksen puolella ja vielä alkuopetuksessa voidaan tarttua tyttöjen ja poikien kehityksellisiin eroihin ja tasoittaa tilannetta tyttöjen hyväksi. Matemaattiset tehtävät varhaiskasvatuksessa on hyvä liittää lapsen omaan tuttuun lähiympäristöön. ”Monetko saappaat on eteisessä?” tai ”Montako kalaa ui akvaariossa?” ja ”Katsopa tätä kirjan kuvaa, mistä löydät numeron neljä?” – Aivan, ikkunaruuduista!

Alkuopetuksessa voidaan ottaa mukaan äidinkieli. Matematiikan kielentämisestä on hyötyä myös varhaiskasvatuksessa. Kun seurasin tyttöni lukujonon rakentelua, annoin hänen kertoa ääneen, mitä hän mielessään pohti. Näin hän teki itselleen ja minulle näkyväksi ymmärrystään luvuista. Koulumaiseen hiljaiseen työskentelyyn ja paikallaan istumiseen yhdessä kirjan, vihon ja kynän kanssa kiirehditään usein liian pian.

Ryhmäopetuksessakin on hyötyä, että lapsi kertoo toiselle, miten hän ratkoo ongelmaa. Tyttöjä kiinnostaa ratkoa tehtäviä yhdessä toisten kanssa.Voit sanoa vaikka ”kerro mitä ajattelet” ja kuunnella, miten lapsi kuvaa ja kielentää matemaattisia asioita. Puhuttu kieli on yhtä kuin ajateltu kieli. Erityisesti tytöillä kielenkäyttö on heidän vahvuutensa. Kannattaa käyttää tätä vahvuutta hyväksi ja miettiä, miten siirtäisi sen opetukseen. Kun huomaat, missä kohtaa ymmärryksessä on puutoksia, voit pikku hiljaa tuoda välineitä uuden oppimiseen. Tähän ei pidä kuitenkaan lisätä kipailunomaista ilmapiiriä ja julkista kritiikkiä, sillä sellaisilla opetustyyleillä usein latistetaan tyttöjen oppimisintoa. Yhteisen ihmettelyn ilmapiirissä ja nopeammin oppivien omin sanoin kuvaamansa ratkaisut synnyttävät hitaammin edistyville aitoa vertaistuen kokemuksia. Joten vuorovaikutusilmapiiriin huomiota kiinnittävä opettaja tukee tyttöoppilaita.

Matematiikan symbooli kieli voidaan kuvata värikkäin kuvin lukumääräisyyttä kuvaten *****, kirjoitetuin lukusanoin ”viisi” sekä tavallisesti numerosymbolein 1,2,3..

Voit antaa lapselle näistä yhden, ja pyytää häntä tuottamaan ne kaksi muuta. Muista, että lapsi oppii kaikilla aisteillaan! Mitä useampia niistä käytät oppimisieen, sitä rikkamman ympäristön onnistut luomaan hänen oppimiselle.

Värikkäät palikat ja lelut sopivat varhaiskasvatukseen ja lisäävät esteettistä ulottuvuutta. Lapsi voi ottaa erilaisia esineitä ja geometrisia muotoja käsiinsä, ja opetella luokitelemaan niitä ryhmiin. Sitten voitte laskea, montako niitä on. Palikat voivat auttaa myös avaruudellisessa hahmotuskyvyssä. On tutkijoita, joiden mukaan erot johtuvat siitä, että tyypilliset poikien leikit autoilla ja rakennuspalikoilla kehittävät avaruudellisen hahmottamisen kykyä. Ajattelen, että kun hauskoista leikkihetkistä on pojilla varhaislapsuudesta hyviä muistoja, asioiden tuttuus tekee geometrian heille koulussa mieluisaksi.

Tärkeintä on, että opetat niin tytölle kuin pojallekin uskoa omiin kykyihinsä! Ja että matematiikan oppiminen voi olla mukava asia. Uskon, että opettamalla tytölleni matematiikkaa annan naisenmallia myönteisestä suhtautumisesta matematiikkaan. Tämän roolin olen oppinut ottamaan luettuani tutkimustietoa siitä, miten nämä taidot siirtyvät tytöille ja poijille. Se voi kannustaa häntä aikanaan tiedenaiseksi, mikäli sellaiset asiat häntä silloin kiinnostavat.

Vinkkejä:

http://www.opperi.fi/02_opetusvinkkeja/2201_abaco.html

Tutkimustietoa:

http://tina.tkk.fi/tietopankki/hannula.pdf