Onnellisuusprojektin oppimiskuukausi

Onnellisuusprojektin toinen kuukausi => oppiminen

Ihanan projektin toinen kuukausi on saanut aiheekseen oppimisen ja yhtenä tehtävänä on ollut oppia joka päivä uusi sana, jonka olen valinnut summamutikassa aamujunassa. Joka päivä edellisistä ja uudesta sanasta pitää tehdä uusi erilainen tarina ja alla ensimmäisen kahdeksan päivän tuotokset.

Tarinat

Gabardiini => jäykkä kangas jota käytetään päälysvaatteissa
”Takkisi gabardiini on hyvää ja lujaa tekoa”

Kaakertaa => kulkea puolelta toiselle vaappuen
”Gabardiinini oli liian jäykkä, estäen hapen kulun aivoihin. Kävelin kaakertaen kotiin.”

Taajassa => lähellä toisiaan, tiheässä.
”Ostin tukusta kaksi kilometriä gabardiinia. Korianteri kaverin moottori yskiskeli sen kaakertaessa kohti kotia. Hyvä että bensiksiä oli taajassa, jotta sain rentouttaa väsynyttä mieltäni.”

Obduktio => ruumiinavaus
”Tehtaalla oli vilskettä uuden gabardiinistä tehdyn pöydän ympärillä. Osa johtajistosta kaakersi kohti maissilastukulhoa silmät himosta kiiluen, mutta yläkerran tukipylväät olivat taajassa, joten liikkuminen mielettömänä massana oli hankalaa. Yläkerran kirurgi hoiteli päivän ensimmäistä obduktiota kuunnellen alakerrasta kantautuvaa älämölöä kiinnostumatta siitä lainkaan.”

Lajitin => lajittelukone
”Aamulla katselin auringon nousua ja nautin suunnattomasti gabardiinisista ikkunaverhoistani, jotka ihanasti estivät valon pääsyn sisälle. Huoneen pimeydessä kaakersin kohti keittiötä kompastuen matkalla lattialla taajassa lojuviin eilisillan obduktio juhlien jäänteisiin. Toivoin hartaasti marmorikuulien lajittimen olevan kunnossa, sillä kuka sietää keltaisia marmorikuulia sinisten seassa. Jotain tolkkua tähän maailmaan”

Ejektiofraktio => sydämen pumppauskyvyn mitta
”Perkele, sanoin tai oikeastaan huusin, huomattuani uusimman gabardiini lähetyksen olevan sävyltään vihertävää. Kaakersin ärtyneenä toimistoon väistäen taajassa seisoskelevia sisäänostajia, jotka vannoivat syyttömyyttään. 200 tonnia vääränväristä kangasta sai vereni kiehumaan, mutta eilinen edellisen ruumiini obduktio sai mieleni rauhoittumaan. Säilytin elinlajittimen hylkäämän sydämen, jonka ejektiofraktion puutteellisuudesta olin kärsinyt jo kaksi vuosisataa, vain jotta muistaisin ettei vihaa kannata yllyttää. Söin kurkkuvoileivän ja rauhoituin.”

Kaksilo => kaksi toisistaan irrottamatonta postimerkkiä.
”Nyt se vihdoinkin saapui. Uusi gabardiinikankainen postimerkkikirjani, jonka hohtavat kannet huomaan vaikka pienessä sievässä, kun kaakerran postimerkki huoneen poikki kohti muinaisnorjan harjoitushuonetta. Tosin hyllyt on aseteltu taajaan, enkä tunnu mahtuvan niiden välistä ilman kunnon painiottelua masuni kanssa. Ehkä voisin myydä ranskalaiset obduktio-postimerkit ja maksaa saamillani voitoilla postimerkki-lajittimen, jotta minulle jäisi enemmän aikaa harrastaa liikuntaa. Ejektiofraktioini on puutteellinen, enkä jaksa taivaltaa edes läheiseen puistoon, jossa nuorempana kaikki naiset ihailivat kokoelmieni helmeä vuoden 1624 kaksiloa.”

Janitsaari => vakinaisen jalkaväen sotilas Turkissa.
”Sain käteeni kiväärin, lippaan, vyön ja harmaan takin, jonka gabardiini oli edellisen käyttäjän jäljiltä kova ja punertava. Kaakersin kohti uusia tovereitani hermostuneena ja väistelin taajaassa lojuvia joukkueeni entisiä jäseniä. Puoskari näytti nauttivan obduktioista, enkä toivonut kenellekkään sitä kohtaloa, en edes pahimmalle viholliselleni. Toverini olivat menneet jo lajittimesta ja heidät oli ohjattu eri joukkueisiin, toivottavasti tiemme kohtaisi vielä tässä elämässä. En ikinä uskonut sydämeni kestävän näin voimakasta ejektiofraktiota ehkä isäni minulle antama kaksilo olisi tuonut minulle rauhaa, mutta sekin vietiin pois kun saavuin joukkojen keräys paikalle. Eihän janitsaarilla tule olla mitään hänen entisestä olemuksestaan. Hän kuluu nyt valtiolle”

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään

Onnellisuusprojekti

Ankku löysi Gretchen Rubinin kirjan Onnellisuusprojekti kirjastosta ja heitteli välillä ilmoille painavia ajatuksia, jotka lässähtivät lattialle. Mutta viettäessäni aikaa Utun kanssa lattialla leikkien, olivat aivoni sopivalla korkeudella ottaakseen valuvia painavia ajatuksia talteen. Nyysin opuksen juna-ystäväkseni. Nyt kirjan viimeiset sivut on kohta syöty ja oman projektin hahmottelu käynnistetty. Koska aika on valitettavasti kortilla ja vapaa-aikaa päivässä on aamu-Utuilun, työmatkan, työpäivän, kotimatkan ja ilta-Utuilun jälkeen kello seitsemästä kymmeneen on projekti suunniteltava tämän ympärille. Junamatkat voin käyttää opiskeluun, töissä tienaan jotta voin ostaa hilloa ja illat voin antaa projektille, Ankulle, liikunnalle ja kodin, sekä sosiaalisen elämän hoidolle. Viimeisin on myös sisällytetty projektiin, sillä olen huomannut etten kaipaa ihmiskontaktia, mutta nautin seurasta kun sitä on. Joten muutos sosiaalisempaan Teemuun on tiedossa.

Kuvailisin itseäni onnelliseksi ja iloiseksi, eläväiseksi ihmettelijäksi. Jos tämänhetkistä onnellisuuskerrointa pitäisi arvioida asteikolla nollasta kahteentoista, sanoisin sen olevan kymmenen ja puoli. Miksi sitten käyttää vähäistä aikaa filosofiseen aivopälätykseen? Tätä kirjoittaessa pienoinen haiku eksyi mieleeni…

If I won’t improve myself
The dream me can truly never be
the one that is me

Minä haluan olla paras versio itsestäni, multiversumin mahtavin minä ja vain minä voin antaa itselleni mahdollisuuden saavuttaa sen. Joten tämän helmikuun ajan projektin tavoitteena on ajatella positiivisemmin, innostua ja ottaa elämästä enemmän irti. Kuukauden kirjana on edelleen Onnellisuusprojekti. Miten pääsen positiivisempaan ajatteluun? Loin mieleeni pienen ajatuspoliisin, joka vartioi kaikkia ohikiitäviä ajatuksia. Ajatuspoliisi vie vääränkaltaiset ajatukset hiljaiselle hermoradalle ja kauniisti paloittelee niistä pahuuden pois, kunnes niitä ei enää muodostu. Samalla tavalla Lego elokuvan Unikitty hallitsee ajatuksiaan. Mielen voimalla voin hallita itseäni ja muuttaa minääni kohti tavoitetta / tuota abstraktiota joka on tuleva minä. Aikaa tämä vie varmasti paljon ja se miten maailmaa näkee on vaikea muuttaa, mutta uskon sen olevan matkan arvoinen seikkailu. Projektia voi myös ajatella lahjana tulevaisuuden Teemulle.

Miten tämä käytännössä toimii?

Yritän katsoa kaikkia tapahtumia monesta näkökulmasta ja keskittyä positiiviseen. Esim. aamuisin kun herään orgaanisen herätyskelloni ihanaan ääneen ja käyn sammuttamassa sen lämpimällä halilla. Tai kun hän ei halua tehdä mitään muuta kun olla sylissä, kun yritän tehdä ruokaa kaikille. Kaikissa asioissa on monia puolia joista voi ottaa pahaa oloa itseensä ja jakaa vitutusta kaikille lähipiirin ihmisille tai antaa negaatioiden olla omissa oloissaan ja olla välittämättä elämän pienistä potkuista. Toissa viikolla satoi melkein koko ajan ja kävellessäni sateessa kotiin ajattelin sitä ihanaa hetkeä, kun otan märän takin pois, kuivaan naaman ja vaihdan kuivat olopökät jalkaan ja halaan perhettä.

Mitä helmikuun jälkeen?

Maaliskuussa vietän oppimisen kuukautta ja koodaajana ajattelin ottaa haltuun uuden kielen. Kieli on tietenkin React Native, jota käyttäen näpyttelen maailmaan uuden sovelluksen kuukaudessa :). Kuukauteen kuuluu myös päivän sana osio, jossa joka päivä opettelen uuden Suomen kielen sanan, jota minun on pakko käyttää keskustelussa, tai sisällyttää blogitekstiin.

Kerron lisää, kunhan ajatukset luikertelevat oikeille paikoilleen ja onnellisuusprojekti kasvaa ::::) <= SPACEMONSTER

Puheenaiheet Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään