Mikromiehen kanssa rodopuistossa

Mikromiehen matkassa ūüôā

Mikromiehen seurue rantautui l√§hijunalla huopalahteen katselemaan kauniita kukkasia ja ahdistelemaan ihmiskunnan muita j√§seni√§ maailman ihanimmalla vauvalla. K√§velin vauva k√§dess√§ ymp√§ri puistoa ja tungin vieraisiin p√∂ytiin esittelem√§√§n universumin ihmett√§. Tuo yksitt√§isten solujen villi yhdistym√§ ansaitsee paikan kaikkien ihmisten mieliss√§ ja kukaan h√§net kohdannut ei voi h√§nt√§ koskaan unohtaa ,”siis aivan karsee lemu”. H√§nen t√§ydelliset pienet varpaansa ovat kuin Michelangelon taltan j√§ljilt√§ ja h√§nen tulevaisuuden piirteens√§ saavat David patsaan hahmon n√§ytt√§m√§√§n riuhtuneelta Klingonilta. Jos selvi√§t ensimm√§isist√§ silmiisi tulevista valons√§teist√§, joiden l√§hteen√§ ovat Mikromiehen kasvot, ei rakkauttasi h√§nt√§ kohtaan voi mitata maallisissa mineraaleissa, eik√§ tavaallisissa ¬†mittayksik√∂iss√§. Tulevat y√∂t itket omaa mit√§tt√∂myytt√§si ja rakkautesi riitt√§m√§tt√∂myytt√§ tuota luomakunnan ihmett√§ kohtaan.

Evoluution huippunakin tunnettun olion j√§ljilt√§ ihmiskunta hiipuu unohdukseen, eiv√§tk√§ galaksimme kaukaisimmista quadranteista kulmillemme eksyneet monisoluiset/tai muunkaltaiset voi koskaan arvostaa kauneutta, jota he eiv√§t p√§√§sseet kokemaan. Multiversumin Xenobiologit pit√§v√§t yhteisen konferrenssin el√§m√§n mielett√∂myydesti vuonna 2243 Mikromiehen patsaalla, joka koverrettiin miljoonasta valkoisesta k√§√§pi√∂st√§. T√§hdet rahdattiin paikalle Linnunradan ja Pegasus galaksien v√§liin kunnioittamaan tuota pienist√§ pienint√§, ihmist√§, vailla vertaa. Xenobiologit p√§√§tyv√§t yksimieliseen julkilausumaan, jonka kaikki multiversumin asukkaat ovat tunteneet jo vuosien ajan. ”El√§m√§ ilman h√§nt√§ ei ole el√§m√§√§ laisinkaan”. Yhteiskunnat romahtavat ja hiilipohjaisten olioiden renesanssi on tullut p√§√§t√∂kseen. J√§ljelle j√§√§neet oliot unohtavat valoanopeamman matkustuksen salat, muiden maailmojen olemassaolon ja lukemisen hienon taidon. Kaikkien maailmojen kaukosiirtimet, nuo teknologian ihmeet, joiden teht√§v√§ oli siirt√§√§ laivueita toiselle puolelle galaksia v√§litt√∂m√§sti, ¬†j√§√§v√§t p√∂lyttym√§√§n aurinkokuntien rajoille unohdettuina. Sadantuhannen vuoden synkkyys seuraa, eik√§ sen hirveyksilt√§ v√§lty yksik√§√§n eli√∂ ei edes ihmiskunnan j√§√§nteet, jotka ovat muodostaneet sotaisia klaaneja, joiden el√§m√§nteht√§v√§n√§ on palvoa pieni√§ kivi√§.

Yksi heistä katsoo taivaalle, kiinnostuu, teorisoi, tutkii ja rakentaa älykkyyden riemuvoittona gravitometrin ja löytää massiivisen painovoimakeskittymän tuntemattoman galaksin vierestä. Tästä kiinnostuneena ihmiskunta nousee uuteen kukoistukseensa, pakkaa laukkunsa ja tuhannessa vuodessa on saavuttanut aikaisemman teknologisen tasonsa ja mennyt sen ohi. Ihmiskunnan laivueet käynnistävät kaukosiirtimet ja täyttävät universumin taas monimuotoisella elämällä. Ja kukaan ei koskaan saa tietää mikromiehen oikeaa nimeä, joka on shitpants.

Rodopuisto oli kaunis, mutta sieltä puuttui Tähtiportti, sillä mikä olisi kauniimpi paikka ottaa vastaan vieraat tähdistä, kuin Helsinkiläisen lähiön kaunis puisto.

Jos ihmettelet miksi mikromiehen kokonaisuus on pikselöity voin vain sanoa että hänelläkin on oikeus yksityisyyteen.

koti vanhemmuus matkat
Kommentit (2)
  1. Oli sen verran vivahteikas prologi, että piti lukea se R:lle ääneen äänikirjan kertojaäänellä.

    Käytiin myös Rodopuistossa viime kesänä. Siellä oli kukkia.

  2. Me käytiin täällä siskoni kanssa sunnuntaina, oli kyllä niin kaunista. Ihanaa, kuinka värikkäät ruusut kukkivat korkeiden mäntyjen juurella <3 Kauniita kuvia olet ottanut!:)
    Kiitos postauksesta ja mukavaa viikkoa teidän perheelle!:)
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *