Häämatka Roomaan

Wohuuu ! ! ! !

Utua odottaessamme tein ehdotuksen pienen miehen olemassaolon salaamisesta syntymään asti. Ajattelin sitä hienoa hetkeä, jolloin voisin nostaa miehen piilostaan ja esitellä hänet maailmalle hienona ja salaisena yksilönä. Ehdotukseni hylättiin, vaikka sen meriitit olivat massiiviset ja Utun olemassaolo olisi ollut suojattu pahoilta silmiltä. Totuuden pimittäminen ihmiskunnan yksilöiltä on oiva harrastus virikkeitä kaipaavalle nuorelle aikuiselle. Valheiden verkot ja niiden ylläpitoa voi verrata suuryrityksen HR osaston toimintaan tai autojen markkinointiin.

AVIOLIITTO

Menimme salaa naimisiin ja karkasimme kahdeksaksi päiväksi aurinkoiseen Roomaan syömään jäätelöä ja muita ruokia. Vihkiminen oli yltiöromanttinen toimitus Sörnäisten maistraatissa. Mukana olivat Teemu(minä), Wombo(Ankku) ja Mikromies(Utu). Minuutti myöhemmin lähdimme ulos siviilisääty muutettuna ja kävelimme nälkäisinä kohti ravintolaa.

Rooma

Ankku oli Airbnb:stä löytänyt meille mukavan kaksion Trasteveren juna-aseman lähistöltä ja asunnon edestä pääsi ratikalla NRO:8 suoraan keskustaan asti. Kahdeksan yön majoitus murhasi lompakon 477 kertaa, joten elämiä sillä vielä riittää. Rooman majoituksen tasossa on huomattavaa toivomisen varaa, sillä monet pensionaatit ja matkustajakodit ovat matkanneet keskiajasta nykyaikaan muuttumattomana. Seinien paskatahrat ja vessojen homeläntit ovat kuumaa kamaa jokaiselle hotellin omistajalle, eikä niitä voi kohdella kuin silkkihansikkain. Hinnassa tämä rakennusvirheiden ja rakkovikaisten turistien tuomat ongelmat näkyvät positiivisesti, jos katselee asiaa omistajan eläkeveneen kannelta. Kaupungille jokainen turisti maksaa muutaman euron per  yö joten ne sadat miljoonat jotka Rooman kaupunki turisteilta kerää katoavat jonnekkin ennen kun ne päätyvät kaupungin kunnostukseen tai julkisten vessojen rakentamiseen. Onneksi moiset ongelmat eivät olleet päätyneet osaksi mahtavaa AirBnB kokemustamme.

Keskustelimme aiheesta Ankun kanssa matkallamme ja päädyimme siihen että maailman parhaassa kaupungissa on Lontoon joukkoliikenne, Australian julkiset vessat, joita löytyy jokaisesta puistosta (erittäin kätevä autossa asuvalle nuorelle pariskunnalle, jonka lompakkoon ei mahdu tarpeeksi rahaa yöpymisen maksamiseen). Kaupungissa olisi myös hyvää ruokaa, sekä  historiaa ja kulttuuria nälkäiselle mielelle. Lontoo menee tuohon kuvaan suht hyvin, joten pitänee pistäytyä jossain vaiheessa uudestaan.

Häämatka Mikromiehen matkassa

Matka oli mikromiehen ensimmäinen ja hän oli mainio matkakumppani. Aamusta hän matkusti vaunuissa, kunnes puolenpäivän aikaan oli pakko päästä sylittelemään ja katselemaan maisemia. Hän oleskeli hetken kantorepussa, ennen siirtymistään takaisin vaunuihin. Päivän aikana taivalsimme keskimäärin noin 10 kilometriä ja hänen kanssaan se sujui hyvin. Vauvan hommaamista ajatteleville voin sanoa että se kannattaa. Ilmaiset lähijunat pääkaupunkiseudulla, ei tarvitse jonottaa turvatarkastukseen ja koneeseenkin pääsee ensimmäisenä. Ainoastaan pitää itsensä lisäksi huolehtia yhdestä pienen koiran kokoisesta kasasta lihaa, joka on ihana ja hymyilee ja nauraa ja ottaa sinua sormista kiinni. Love it 🙂 Ihana mies…

Sen huomasin hänen käytöksestään, että hän jaksoi paljon paremmin olla hereillä ja oli positiivisempi koko päivän. Luulen että uusien paikkojen katselu ja kaiken jännän kokeminen teki pienelle miehelle hyvää. Vatikaanista hän ei pitänyt, muttei se haittaa. Siellä on liikaa ihmisiä muutenkin.

Mitä kivaa sieltä löytyi???

Matkan tavoitteena oli maistaa monia maukkaita jäätelölajeja, sekä löytää jäätelödiileri, jonka Pistaasi jäätelölle ei löydy kilpailijoita maailmasta.Valitettavasti jälkimmäisen kohdalla en ole vieläkään löytänyt sitä parasta, joten etsintä jatkukoon. Parasta Roomassa on pööpöilymahdollisuuksien lisäksi ruoka, joka on hyvää ja sopivan hintaista. Nautin myös vanhoista rakennuksista ja hienosta valosta, jonka kaunis fuusiopallomme meille tuottaa. Ne muutamat puistot jossa kävimme olivat massiivisia ja varsinkin Villa Doria Pamphilin puisto keskustan länsipuolella oli mukava paikka viettää aikaa ja katsella kaunista luontoa. Sinne ei eksy moni Roomassa visitoivista ihmisistä, joten jos rauhaa kaipaat voit eksyä sinne. Koko perheen lemppariksi muodostui Pantheon, jonka kaunis ja kiehtova arkkitehtuuri saa tunteettomankin sydämen lämpenemään.

Streetphotography on yksi valokuvauksen dokumentaarisista alahaaroista, ja sitä on ihana toteuttaa tuntemattomassa kaupungissa. Alla osa reissun sadosta.

Suhteet Hyvä olo Matkat

DIY sohvatarjotin / räntti lahjoista

Viimeisimmät vuodet elämästäni olen ollut maksimaalisen materiaalivastainen. En nauti yhtään tavara-lahjojen saamisesta, paitsi jos se on syötävää :). Myös tavara-lahjojen antaminen ihmisille, jotka elävät yltäkylläisyydessä tuntuu turhalta ja ahdistavalta. Miten ihminen voi arvostaa tavara-lahjaa jota hän ei tarvitse? Vai onko se arvostusta vain elettä kohtaan, eikä itse materialla ole merkitystä? Tuossa tilanteessa ihmistä voi muistaa hyvin vain kortilla, jotta hänelle jää jotain, jos se objekti itsessään luo ihmiselle assosiaation arvostuksesta ja välittämisestä? Itse säästeliäänä ja hieman tunnekylmänä ihmisenä minulla on suuria vaikeuksia ymmärtää miksi tavaran saamisesta minulle pitäisi tulla positiivinen olo? (Jee nyt tuostakin Ilmarin vanhasta lampusta pitää päästä eroon…) Lahjojen antamisessa ongelmaksi tulee tarve, sillä en tahdo tekemäni tai ostamani lahjan lojuvan komeron perällä keräämässä pölyä. Tosin näin ajateltuna olen kääntänyt asian täysin itsekkääksi, enkä pysty näkemään lahjan saajan ilostunutta mieltä. Vai ilostuuko ihminen, jos en tunne häntä tarpeeksi syvällisesti, jotta osaisin ostaa/tehdä hänelle lahjan, jota hän oikeasti arvostaa?

Ratkaisu?

Kun minulla kertyy uuden työn ohessa enemmän rahaa voin käyttää sitä vapaammin vaikka kokemusten muodossa oleviin lahjoihin. Tehdä rakkaiden ihmisten kanssa jotain uutta ja jännää, jota kukaan meistä ei ole koskaan tehnyt. Näin pääsen eroon turhan roinan ostamisesta(jota en ole pitkään aikaan ostanut) ja saamme viettää ihana päivän perheen kesken. Tosin tämäkin toimii vain rakkaiden ihmisten kanssa, sillä en varmaankaan kavereille ostelisi kalliita elämyslahjoja vaikka siihen olisi varaakin. Viime vuosina kukaan ei ole järjestänyt synttäreitä, kun kaikilla on vain ”grilli juhlat”tai ”kahvi hetki” ystävien kanssa.

 

Sohvatarjotin

Viime jouluna tein kellarissa salaa Ankulle sohvatarjottimen, jollaisesta hän oli puhunut jo pidemmän aikaa. Utun ollessa taskukokoinen MicrobioticMan, katselimme elokuvia ja Star Trekkiä iltaisin ihmiskasassa. Samalla Ankku päivitteli kun ruokaa ei voi laittaa sylissä pidettävälle tarjoittimelle vaan sen paikka on tuolilla tai sohvalla. Katsoin netistä millaisia nämä tv:tarjottimet ovat. Ne oli hirveitä ja  aloin voida visuaalisesti pahoin. Samalla tein Utun syöttötuolia ja sen laminoitua selkätukea ja päätin laminoida samaan syssyyn Ankulle joululahjatarjottimen, jolta hän voi syödä, piirtää, säilyttää sielua tai käyttää läppäriä. Sohvatarjotin koostuu viidestä päällekkäin laminoidusta puusiivusta ja viidestä samanlaisesta stackistä liimattuna yhteen. Tarjotin on päällystetty ja pohjustettu vielä kerroksilla lastuja, jotka on liimattu vastakkaiseen suuntaan stackkien kanssa.

Tämä lahja oli toivottu ja samalla mukava omien puutyötaitojen kehittämisprojekti. Puun laminointi on hauskaa ja sen avulla voi tehdä uudenlaisia hienoja muotoja.

Koti DIY Syvällistä