Onnea on leipova mies!
Pääsinpäs vähän postailemaan, kun pikku neiti muumifani huomasi, että telkkarista kuuluu paa pa pa paap paa.
Eilinen oli ehdottomasti todella hankala päivä tällaiselle syömistä rakastavalle henkilölle, kun en uskaltanut syödä oikein mitään. Plussaa oli tosin se, että söin hyvällä omalla tunnolla jäätelöä iltpalaksi. Meillä olisi ollut tuolla niin hyviä aamupalavaihtoehtoja ja kumma ja ihme kyllä, tekisi mieli syödä aamulla jotain! Ihan vastoin luontoa, mutta ainahan sitä haluaa jotain mitä ei saa/pysty. Taidan pysyä kuitenkin vielä tänään vellilinjalla..
Niin ja niihin aamupalavaihtoehtoihin! Meillä mies viihtyy kiitettävästi tuolla kyökin puolella. Pakko myöntää, että hän tekee suurimmaksi osaksi ruokaa (koska hän pitää siitä ja ruuat ovat tosi hyviä!) meidän taloudessa. Muutenkin tuntuu, että mihin Pete vain viitsii ryhtyä niin hän suurimmaksi osaksi kyllä onnistuu. Meidän onneksemme Pete innostui kokeilemaan leivän tekoakin. Itse en olisi uskaltanut hommaan ryhtyä, varsinkaan ruisleivän tekoon! Juurtakaan meillä ei ollut ja näppäränä kaverina Pete semmoisenkin pyöräytti, onnistuneesti. Tosin pakko kyllä tähän lisätä, että sieltä keittiön puolelta saattaa muutamat perkeleet joskus korviin kantautua. Hyvin vähän kylläkin, jos itse olisin puuhastellut siellä moista niin olisin varmaan ollut itkun partaalla kun mikään ei onnistuisi niin kuin pitäisi.
Olenkin oikeasti hieman (ei kerrota kellekään) kateellinen, että en itse ole tuommoinen onnistuja. Kotimaista Klikkaa mua sarjaa lainatakseni ”Oot sä vähän tommonen puurotukka, peukalo keskellä kämmentä..” OLEN. Olen kömpelö ja häsellän tehdessäni ihan mitä vain. Olisimpa minäkin joskus semmoinen ihana pullantuoksuinen muumimamma. Esiliinassa kylmän rauhallisena kolmen ruokalajin illallisen taikova huoliteltu nainen. Nyt ainakin otsassa koreilee puurotukkaisen homssantuun leima.
Tässä mitä Pete sai aikaan (ja mitä minä haluaisin niin kovasti syödä reilulla kerroksella voita.) keittiössä:
Perinteistä ruisleipää, nam!
Olen aivan rakastunut tuohon hiivaleipään. Sitä pystyisi syödä useita siivuja peräkkäin.
Onneksi teki enemmän kuin parin päivän tarpeiksi niin pääsen mutustelemaan, kunhan kärsin vähänkin.
Kumpi teillä kokkailee, mies vai nainen?