Lahjavinkki

Siskoni tyttö vietti sunnuntaina syntymäpäiviään. Tyttö täytti 11 vuotta ja lahjan valinta osottautui hieman haasteelliseksi. Tietysti joku lahjakortti vaatekauppaan olisi ollut varmasti mieleinen tai ihan vaan kylmä käteinen. Osaksi lompakkoni tilanteen puolesta ja osaksi siitä etten antaisi samaa kuin kaikki muut päädyin tekemään lahjan itse. 

 

img_3265.jpg

Kyseessä siis etikettinsä menettänyt kurkkupurkki ja vähän koristenauhaa. 

 

img_3267.jpgKanteen liimasin sopivan palan kartonkia, koristenauhaa ja päälle liimasin pari puista askartelusydäntä.

 

img_3269.jpgPurkissa näkyvät eriväriset kartongista laikkaamani laput ovat ns. lahjakortteja. 

 

img_3272.jpgTässä esimerkki (pahoittelen järkyttävää käsialaani) mitä shoppailureissu kortin sisään oli kirjoitettu. Näitä voisi kai nimittää ennemmin ”aikakorteiksi”, sillä tarkoitus oli antaa tytölle yhteistä aikaa. 

Idea on mielestäni hyvä ja toimiva. Purkin koristelussa ja sen sisällössä on rajattomasti mahdollisuuksia. Muissa korteissa lupasin mm. tietyn määräajan sisällä (siitä syystä ettei vaan siirry ja siirry) tarjota pitsan, ottaa yöksi ja lähteä yhteiselle uimareissulle. 

Lahja olikin tytölle todella mieluinen siitä huolimatta, että oli saanut mukavan summan rahaakin lahjaksi. Vaikka ensin vähän pohdin tykkääkö nuori neiti itse tehdystä pienen budjetin synttärilahjasta. 

Kortti oli myös kotikutoinen. Kartongista sydän, koristenauhasta liimattu rusetti ja meidän tirpan sormiväreillä tehty taideteos.

img_3274.jpg

 

Kummipoikani vihjasi purkin nähtyään, että tahtoisi itse samanlaisen syntymäpäivälahjaksi. Ja mikäs siinä! Taidan ottaa purkin perinteeksi sukulaislapsien keskuudessa.

Tämän lahjan kaikki tarvikket löytyivät meiltä kotoa kaapeista.

Hyvä lahja ei siis mitä ilmeisemmin vaadi rahaa. Oman ajan antaminen on kultaakin arvokkaampaa. 

Ja hei! Aikuisillekin voi kehitellä purkin. Sisältönä voisi olla esimerkiksi keksiaines-seos ja purkin kyljessä resepti. Tai lahjakortteja kuten: saunailta, terassikierros tai lapsenvahti. Ihan mitä vain, kun vähän käyttää mielikuvitusta.

Suhteet Ystävät ja perhe DIY Suosittelen

Seitsemänvuotiaan yövieraan suosikit

Toissayönä meillä nukkui minun, mieheni ja vaavelin lisäksi myös kummipoikani. Kyseinen kaveri on nyt seitsemän vuotias ja kovin reipas ja innokas poika tarttumaan toimeen ja tutustumaan uusiin asioihin. Pieni koti-ikävä välillä tosin takaraivossa kolkutteli, mutta sehän on niin yleistä lasten keskuudessa. Kummipojalle ei niinkään suuresti kelvannut minun seurani, vaan hän seurasi Peteä innokkaasti. Hän halusi osallistua kaikenlaisiin ns. ”äijien juttuihin” ja ymmärtäähän sen etteivät ne kummitätin höpinät kuten ”miten eskarissa menee?” tai ”jännittääkö kouluun meno” ole yhtään niin kiinnostavia kuin samaa sukupuolta edustavan henkilön tekemiset ja keskustelut. Tajusin, että voi kuinka iso, vaikkakin pieni tuo lapsi onkaan.

Tässä hyväksi havaittuja tekemisiä:

Pikkumiehen lempipuuhasteluja olivat mm:

Saunan lämmityksessä auttaminen ja saunominen.

Peten auttaminen pitsan valmistuksessa. Näppärästi sekoitteli jauhelihaa ja levitti tomaattipyrettä.

Uuden roska-auto lelun tutkailu. Pete esitteli, mistä vimpaimesta mikäkin toiminto suoritetaan.

Kimblen pelaaminen.

Pitsan syöminen (taisi olla melkein parasta) ja elokuvan katselu. Sai olla rauhassa kun vaava jo nukkui.

Seuraavana päivänä mukavimmat jutut taisivat olla:

Hiekkaleikit ulkosalla.

Aamupäiväinen kauppareissu, sillä samalla piipahdus jäätelökioskille.

Peten auttaminen grillin lämmittämisessä.

Mökkipelin harjoittelu.

Läheisellä hiekkakentällä jalkapallon pelailu.

 

kesa3.jpg

Eväitä elämään…

 

Siinähän niitä tulikin aika liuta. Kummipoikani tosin on kieltäytynyt yökylästä pariin otteeseen sen vuoksi, että nukkumaanmeno on häntä jännittänyt. Kuten varmasti useammalla lapsella kaikki on hyvin niin kauan kun touhuillaan eikä nukkumaanmenosta tietoakaan. Sitten kun sanotkin, että nyt mennään nukkumaan niin se jännitys iskee takaraivoon ja lapsi alkaa miettiä kotiväkeä. Rauhoittuessä sänkyyn sitä aikuinenkin eniten miettii asioita ja kelaa huoliaan, joten miksei lapsikin juuri silloin käsittelisi tärkeitä ihmisiä päässään ja potisi kaipuuta kotiin. Tosin kaikesta touhuilusta osoittautui olevan hyötyäkin, sillä poika oli jo sen verran väsyksissä, ettei tullut itkua eikä maininnut sanallakaan haluavansa kotiin. Toki pari kertaa havahtui yön aikana katselemaan ympärilleen, mutta ei tarvinut kuin kehottaa nukkumaan, sillä aamu ei ollut vielä tullut. Hienosti meni ja olen niin ylpeä pikkumiehestä siitä että ylitti itsensä ja siitä ilosta mikä hänelle tuli omasta uskalluksestaan.

Ja vielä pakko lisätä, että kun miehelläni on kolme tyttöä niin kyllä sen huomasi kuinka mielissään sitä pojan kanssa tehtiin ja touhuttiin! O-ou.. 😀

 

Suhteet Ystävät ja perhe Suosittelen Ajattelin tänään