Kelan toiminnan ollessa silkkaa monimutkaista ja aikaa vievää byrokratiaa, olemme avun tarpeessa. Mieheni lääkärissä ravaamisesta on tullut perheellemme todella suuri rasite. Odotellessamme miehen kuntoutustuen jatkon selviämistä aika lähelle kädestä suuhun. Ja en halua missään nimessä valittaa, sillä nälissään meidän ei tarvitse olla. Neidin vaatekaappi huutaa tyhjyyttään pieniksi jääneitä vaatteita luukuunottamatta. Vaikka luulimme, että asiat alkaisivat olla meillä jo selkeämpiä. Pitkäänhän ne olivatkin, mutta nyt pitää niellä toistamiseen ylpeytensä ja osata pyytää apua. Olen aiemminkin postannut Hopesta, kertonut mm. lyhyelti yhdityksen ideasta ja toiminnasta. Kerroin myös omasta tilanteestamme ja millaista apua saimme. Edelleen kannustan kaikkia niitä, joilla on avuntarvetta tai tiukka tilanne ottamaan yhteyttä lähimpään Hopen sähköpostiin tai numeroon. Itse ajattelin noin reilu viikko takaperin, etten kehtaa pyytää apua. Että olen huono äiti ja jopa hieman epäonnistunut kun joudun esittämään toistamiseen kyseiseen paikkaan avunpyynnön. Sitten selatessani Hopen sivuja törmäsin tähän lauseeseen: On ok pyytää apua. Meille se kertoo siitä, että rakastat lastasi ja haluat hänelle hyvää. 

Ajattelin vain, että kiitos! Juuri tuon lauseen tarvitsin laittaakseni sähköpostia. Toivon että tuo lause kannustaa muitakin äitejä ja isejä. Ainahan vaatteet, lelut tai ihan mitkä vain voi palauttaa Hopelle jotain muuta apua tarvitsevaa varten. Ja jos lähipiirissä on samanlaisessa tilanteessa oleva ihminen niin vaatteet voi antaa silläkin tavoin eteenpäin. Antaa hyvän kiertää, eikä ole mitään syytä häpeillä. Lapsensa parhaan ajatteleminen ei ole koskaan noloa saati väärin. Joku kapeakatseinen ihminen voisi tokaista tähän, että pitikö lapsi/niitä lapsia sitten hankkia? Ei kukaan voi ennustaa mitä elämässä tulee tapahtumaan. Voi käydä ihan mitä vain ja siitä huolimatta rakkaus omaan/omiin lapsiin on aivan yhtä suuri. Jos ei pyydä apua niin ei kukaan osaa sitä välttämättä tarjotakaan. 

Itse olen menossa tänään illan suussa käymään lähimmällä varastollamme katsomassa löytyisikö tytölle sopivaa vaatekertaa. Postaan sitten millaista apua saimme ja miten homma siellä toimi. Sydän täynnä kiitollisuutta ajattelen tässä tälläkin hetkellä kuinka hienoa on ihmisten vilpitön halu auttaa muita. Nöyräksi se vetää, kun vapaaehtoiset työntekijät tekevät tällaisen mahdolliseksi yhdessä niiden ihanien ihmisten kanssa jotka veloituksetta antavat omia tavaroitaan auttaakseen muita. 

Edellisessä postauksessani Hopeen liittyen on linkki yhdityksen nettisivuille. Kyseinen linkki löytyy myös yllä olevasta kuvasta. 🙂

Kertokaa ihmiset asiasta muillekin, jos tiedätte jonkun, joka voisi olla tällaisen auttamisen tarpeessa. Hyvä kiertämään kun ei se keneltäkään poiskaan ole.