Arkkivihollinen
Muutimme 2 viikkoa sitten ja onnistuimme hankkimaan jo arkkivihollisen.
Valveutunut keskiyön cowboy vastaan naapurin huvittuneet täti ja setä.
Istuimme mieheni kanssa talomme rapuilla ja viereisessä pihassa naapurin poika (arviolta 7v.) tuijotti tiukasti talon nurkalla.
Poika kohdisti omista käsistään muodostamansa aseen kohti meitä ja avasi tulen.
Totistakin totisemmat tappoäänet ryöppysivät tämän oman elämänsä supersankarin suusta.
Välissä poika kajautti mahtipontisen maailmantuhoamisnaurunsa.
Kohteet selvisivät onneksi naarmuitta näkymättömien ilmasta ja mielikuvituksesta koostuvien luotien ansiosta!
Aseistaunut pahuuden lähettiläskin vetäytyi harjoittelemaan seuraavaa kohtaamistamme varten.
Siis kiitos sinulle naapurin ystävällinen pikkupoika eliminoimisyrityksistäsi! Ihanaa kun noin toivotetaan oikein uudet naapurit tervetulleiksi. <3
Henkilökohtaisesti olen ihan paska naapuri.
En ole mikään Bree Van de Camp (Täydelliset naiset). Teennäinen tekohymy naamalla kiikuttelemassa tuoreita muffineja uusille naapureille.
En kitke rikkaruohoja aidan vierellä toivoen turhanpäiväistä dialogia naapurin rouvan kanssa.
Kieleni ei taivu pinnalliseen smalltalkiin. Rehellinen tervehdys saa riittää ja thats it.
Pikkupojan kuolemankosketus on paljon mielekkäämpää kun väkinäinen keskustelu päivän säästä.
Kohteliaat, mutta helvetin etäiset naapuruussuhteet kunniaan!
Saunaan nuolemaan haavoja, ensi kerralla olen valmiina kohtamaan naapurin pienen Clint Eastwoodin.
