Todellisuudessa.

Sinne meni viikonloppu + pari päivää päälle.

Tiivistelmä viikonlopustani siis:

Perjantai.

Veljeni ja hänen vaimonsa tulivat aamupäivästä katsomaan meitä.

Todellisuudessa: Vauvan ja aamukahvin takia.

He houkuttelivatkin minut ja mieheni sitten pahoille teille ja hommamaan lapsenlikan.

Todellisuudessa: Houkuttelimme itse itsemme. 

Iltapäivällä pikku M (bloginimitys tyttärellemme) lähti ilomielin mummolaan yökylään.

Todellisuudessa: Tuijotti kulmat kurtussa joutuessaan mummon autoon ja huomatessa äidin jäävän kotipihaan.

Siemailin sivistyneesti pari lasillista punaviiniä.

Todellisuudessa: Huudatimme musiikkia ja ehdimme humaltua ennen kyydin saapumista.

Illan suussa lähdimme kotikonnuille noin kymmenen kilometrin päähän viihtymään suurimmaksi osaksi sukulaisten seurasta. Ohjelmassa yhteistä olemista ja hieman mietoja alkoholijuomia. 

Todellisuudessa: Mitä vain alkoholia sisältävää, horjuvia ja äänekkäitä olemuksia.

Myöhäisillasta paikalliseen menomestaan parille.

Todellisuudessa: Paikallinen pikku pubi täynnä juoppoja menettämässä viimisiäänkin omanarvontunnon rippeitään.

Mukavan illan jälkeen turvallisesti kotia kohti.

Todellisuudessa: Tuntemattoman riidankylväjän kanssa käydyn sanaharkan seurauksena koti kutsuu.

Miellyttävä kyyti kotiin.

Todellisuudessa: Tili tyhjäksi taxin kassaan.

Vihdoin koti, mies ja oma sänky.

Todellisuudessa: Pöhnäinen olo, kevyt erimielisyys miehen kanssa ja klo. 04.00 oma sänky.

 

Lauantai.

Virkeänä ylös aamutuimaan odottelemaan kullannuppua kotiin.

Todellisuudessa: Pää kuin moukarin iskujen jäljiltä raahauduin ylös klo. 09.30 muutaman tunnin ”nukkumisen” jälkeen.

Siistiydyin vastaanottamaan pikku M:n kotiin.

Todellisuudessa: Puin ensimmäiset ryysyt jotka käsiini sain unohtaen katsoa peiliin. Tukka pystyssä, edellisen päivän meikit osittain poskilla.

Koko perhe koolla, familytime. <3

Todellisuudessa: Pahoivoiva äiti ja isä, suoriutumista päivästä, joka tuntui kahdelta. Pikku M tosin pelasti päivän. Oli oppinut höpöttelemään.

Harmonisempi ilta.

Todellisuudessa: Pikku M yöunilla, huh! SÄNKYYN!

 

Sunnuntai.

Pahimmasta selvitty. Koko perhe hereille aamutuimaan.

Todellisuudessa: Kauheat univelat, pikku M haluaa herätä jo 07.00. Iskä jää nukkumaan ja me raahaudutaan alakertaan.

Kahvikupillisen jälkeen kaikki näyttää paremmalta.

Todellisuudessa: Pikku M esitteli tempperamenttiaan parhaimmillaan, pelastava annos tervaa siirtyi siis tuonnemmaksi.

Mies sai sentään univelkojaan makseltua.

Todellisuudessa: Jouduin patistamaan hänet ylös saadessani tiedon, että tilaamamme polttopuut ovat matkalla.

Ihanaa, puut saapuivat! <3

Todellisuudessa: Reilu 10 m3 kokoinen puukasa pinottavana keskellä pihaa.

Kahdenkeskinen hetki, kun Pikku M nukahtaa vaunuihin.

Todellisuudessa: Kolmiodraama. Minä, mieheni ja se helvetin puukasa.

Myöhemmin minä, mieheni, pikku M ja puukasa.

Todellisuudessa: Mieheni yksin hikipäässä häärii puita alkavan sateen alta suojaan. Paska vaimo mukanaan pikku M lähtee itsekkäästi siskon tyttären syntymäpäiville.

Puuhommat mallillaan, pikku M yöunilla. Leffaa lähekkäin sohvan nurkassa kynttilän valossa?

Todellisuudessa: Kaksi raadon lailla rötköttävää aikuista ihmistä, toinen sohvalla katsellen sunnuntain surkeaa tv-tarjontaa, toinen nojatuolissa läppärin äärellä.

 

Viikko onkin sitten alkanut tasaiseen tahtiin normaaliin palaten. 

Sade on perseestä, sitä vettä tulee kuin esterin perseestä ihan mielialan latistajaksi asti. (Tykkään sateesta kovasti, mutten montaa päivää kestävästä)

Pikku M ilahduttaa meitä sisätiloissa. Höpöttely ja ääneen nauraminen ovat olleet tervetulleet uudet taidot! 

Tästä sitten eteenpäin kohti toivottavaa auringonpaistetta.

PS: Kukahan tulisi meille haravoimaan? Lumisateita odotellessa..