Matkalle nettideitin kanssa?

image_5.jpegMiesystävä lähti työmatkalle Italiaan. Lensin perässä pitkäksi viikonlopuksi ja tapasimme Roomassa. Seurustelua oli kestänyt pari kuukautta ja tämä nettideiteillä tapaamani mies vaikutti lupaavalta.

Ensimmäisenä aamuna lähdimme metrolla Colosseumille. Jäin katsomaan asemalla karttaa jotta selviää missä vaihdamme metroa ja mies sanoi menevänsä lippuautomaatille. Sieltä hän tuli lippua heilutellen ja kysyin mitä olen lipusta velkaa. ”En mä sinulle ostanut, ostin vaan itselleni”.

Illaksi olin varannut pöydän suositellusta ravintolasta Trasteveresta. Nyt syödään pitkän kaavan mukaan hitaasti ja rauhassa kolme ruokalajia oli plan. Kunnes mies pääsi ruokalistassa kohtaan liharuoat. ”Hei täältä saa KILON pihvejä” hän huudahti. ” Kukaan mun kavereista ei takuulla ole syönyt kilon pihviä joten mun on pakko ottaa se” sanoi hän. ”Aha. No mitä otat alkuruoaksi”, kysyin. ”No enhän mä alkuruokaa jaksa koska syön kilon lihaa”. Eikä syöty jälkiruokaakaan. Kilon pihviään hän jaksoi valokuvata edestä ja takaa jotta on sitten kavereille kotona näyttää.

Seuraavana päivänä sovimme aamiaisella että vietämme aamupäivän erikseen, halusin shoppailemaan ja mies halusi katsella kaupunkia koska kuulemma inhosi shoppailua. Mies ehdotti, että nähdään sovittuun aikaan hotellilla ja mennään yhdessä lounaalle. Hyvä idea. Tulin sovittuun aikaan hotellille jonne mieskin oli juuri saapunut (ostostensa kanssa). Ehdotin, että lähdetään saman tien koska on melkoinen nälkä. ”Mä kävin jo ja söin aivan mahtavan kolmen ruokalajin lounaan” kertoi hän. ”Mutta sinähän ehdotit itse, että mennään yhdessä?”. ”Joo mutta kun tuli niin makee paikka vastaan niin oli pakko mennä”. Et sitten viitsinyt edes soittaa?

Mitta alkoi olemaan täynnä ja kaikki huipentui lähtöaamuun. Kapeilla kujilla taksi ei päässyt hotellille vaan kuski tuli hakemaan respasta. Kysyi ovatko nuo teidän laukut ja saatuaan myöntävän vastauksen otti toisen laukun mukaansa. ”Mahtavaa, kuski otti mun laukun eikä mun tarvitse raahata laukkua” hihkui mies. Tämän jälkeen sanoin seuraavan lauseen Rooman lentokentällä: ”olemme ostaneet lennot erikseen joten meidän ei tarvitse istua vierekkäin”, bookkasin itseni sisään ja katosin tax free – myymälöihin. Viimeisen kerran näin miehen Helsinki-Vantaan matkalaukkuhihnalla jossa sanoin hänelle ”älä ikinä soita mulle enää”.

Tarinan opetus: lähde matkalle potentiaalisen miehen kanssa jo suhteen alkuvaiheessa. Siinä saattaa selvitä kaikenlaista.

Raisa

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Seksiä ja shamppanjaa

shamppanja2.jpg

Parisuhde ahdistaa, työ stressaa ja oma naiseus kadoksissa jossain maatakiertävällä radalla. Näitä asioita pohdimme silloisen kollegani kanssa eräänä iltana viiniä lipitellessämme. Illan tuloksena kehitimme konseptin, joka sai nimeksi seksiä ja shamppanjaa. Kyseessä oli suhde, johon ei kuulu lainat, lapset, laskut tai työhuolet, ainoastaan prinsessahetkiä miellyttävässä ympäristössä.

Myöhemmin samana vuonna paransin maailmaa miespuolisen ystäväni kanssa ja jossain vaiheessa iltaa kerroin hänelle naureskellen todellisuudenpako -konseptista, jonka olimme aikaisemmin kehittäneet. Hänen mielestä idea oli kerrassaan mainio ja niinpä tajusin löytäneeni erinomaisen kandidaatin konseptin toteuttamiseen. Olimme varattuja ja kumpikaan ei parisuhdeongelmista huolimatta halunnut erota, mutta kumpikin kaipasi ajoittaista pakoa ahdistavasta todellisuudesta. Loimme pelisäännöt; meistä ei ikinä tulisi paria, emme saaneet rakastua toisimme ja mikäli jompi kumpi jäisi kiinni, toista osapuolta ei saanut missään olosuhteissa paljastaa.

Kaikki alkoi hyvin: suurin haasteemme oli aikataulujen yhteensovittaminen, jotta pystyimme olemaan samassa paikassa samaan aikaan. Huomasin olevani huomattavasti mukavampi ihminen niin kotona kun töissä, olin jälleen oma nauravainen ja iloinen itseni. Yhtä paljon kun kyse oli satunnaisista, miellyttävistä pakohetkistä todellisuudesta, nautin tapaamisten suunnittelusta: mitä laitan päälle? Millä värillä lakkaan varpaankynnet? Pitäisikö käydä kampaajalla? Sain osakseni prinsessakohtelua eli huomiota ja huomaavaisuutta, jota arkielämässä en ollut kokenut vuosiin.

Todellisuuspakolaisuuteni päättyi klassisesti ja suhteeni paljastui. Jouduin kasvokkain oikean elämäni kanssa ja sain vihdoin sanottua sanat, jotka minun olisi pitänyt sanoa jo kauan sitten: Haluan erota!

Tekiessäni tilinpäätöstä seikkailustani, johtopäätökseni olivat seuraavat:

En kadu suhdetta. Se auttoi minua jaksamaan umpikujassa olevassa arjessani. Kadun sitä, että oman pelkuruuteni vuoksi en uskaltanut kohdata vaikeuksia ajoissa vaan loukkasin toista ihmistä tarpeettomasti.

Tapahtunut opetti minulle paljon itsestäni: tiedän missä menee henkisen jaksamiseni rajat ja tiedän mitä parisuhteelta haluan.

Bonussektori oli se, että alusvaatevarastoni sai mukavan päivityksen.

Ellu

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi