Onko ystävyydellä ikäeroa?

image.jpeg

Onko teillä joku äiti-tytär suhde? Siis toihan on varmaan joku vitsi että vietätte iltaa yhdessä. Hei mikä juttu? Siis oikeesti? Muutama kommentti siitä kun ystävystyin minua paljon nuoremman (naispuolisen) työkaverini kanssa. 

Miksi kysytte? Mikä kohta siinä on omituista? Sekö, että meillä on samanlainen huumorintaju? Vai se, että saamme yhdessä samanlaisia, joskus jopa järjettömiä idoita työjutuissa – ja saamme lopuksi niistä hiottua toteuttamiskelpoisia. Vai se, että haluamme molemmat tehdä asioita joita ei ole ennen tehty. Vai se, että meillä on oikeasti hauskaa.

Pitkän työurani aikana en ole törmännyt moiseen ihmettelyyn ikinä ennen. No, myönnettäköön, että ihan näin suurella ikäerolla olevaa ystävää minulla ei ole koskaan ennen ollutkaan. Tässä kohtaa kuitenkaan edes ”lapseni” joka on lähempänä työkaverini ikää ei kyseenalaista ystävyyttämme.

Mikä tekee meistä keski-ikäisistä naisista rajoittuneita? Miksi et voisi olla ystävä tyttäresi ikäisen naisen kanssa? Missä säädellään se, minkä ikäinen ystävä voi olla? Ei missään. Ja siksi aion uhmata kaikkea ja kaikkia ja jatkaa valitsemallani linjalla. Ja olla ihan sairaan ylpeä siitä, että nainen, joka voisi todellakin olla tyttäreni, haluaa olla kaverini.

Raisa

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Yökyläilyä

aamiainen.jpg

 

Olen elellet viimeiset pari vuotta itsekseni ja keskittynyt lähinnä työntekoon ja itseni ehjäämiseen pitkän parisuhteen jäljiltä. Kodissamme ei tänä aikana ole miespuolisa yövieraita minun makuuhuoneesta aamulla ulos kömpinyt.

 Nyt olen tovin tapaillut henkilöä, josta on tullut minulle tärkeä ja koitti aamu, jolloin en herännyt sängystäni yksin ja aamiaipöytään katettiin yksi kahvikuppi lisää. Tämä on aiheuttanut aikuisten lasteni keskuudessa jännittävän ilmiön; koen olevani jälleen teini-ikäinen, jonka pitäisi pyytää lupaa toista sukupuolta olevalle yökyläilijälle ja hakea hyväksyntää valinnalleni.

Yökylävisiitti on kirvoittanut jälkikasvuni keskuudessa selkeästi suuria tunteita ja aivoriihen lopputulemana vanhin lapseni lähestyi minua tekstiviestillä, joka kuului seuraavasti: ”päivän irrallisena ajatuksena, että odottaminen palkitaan ja hätiköimällä ei tule kuin kusipäisiä lapsia. Ei mulla muuta”

Arvostan tätä huolenpitoa, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että myös äideillä on oikeus parisuhteeseen johon liittyy kädestäpitämisen lisäksi makuuhuone-elämä.

T.Ellu

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Vanhemmuus