Erilainen aamulenkki – kaloreita ei lasketa.

Tänään päätin lähteä aamulenkille kameran kanssa. Yhtään ajatusta tällä lenkillä ei tarvinnut uhrata kalorien kuluttamiselle tai pakonomaisille juoksuaskelille. Sen sijaan hengitin raikasta ilmaa keuhkoihini ja taivastelin luonnon ihmeitä. Mitenkä hienoa onkaan, että meidät on luotu ihmisiksi?? Ainakaan minun egollani näin ahdas asuminen ei onnistuisi!?

Toisaalta – tässä maailmassa minä olen vain yksi tuollainen asukas miljoonien tuollaisten kerrostalojen asutuksista. Muurahaisillakin on muuten vyötärö; se muodostuu yhdestä tai useammasta jaokkeesta. Mutta muurahaisillapa ei olekaan verenkiertoa tai keuhkoja, kuten meillä ihmisillä. Minusta on aika kivaa, että minulla sellaiset on – aion pitää niistä hyvää huolta! 

Pakko lainata vähän lisää Wikipediaa: ”Muurahaisten vatsa on kaksiosainen; niillä on ”sosiaalinen vatsa”, johon ne säilövät muille (kuten kuningattarille ja toukille) annettavan ravinnon ja oma vatsansa, jonka sisällön ne käyttävät itse.” Meillä ihmisilläkin taitaa olla sosiaalinen vatsa? Toisilla hieman sosiaalisempi kuin toisilla; toiset taas haluavat olla vähemmän sosiaalisia ja haluavat vatsansa pieneksi ja piiloon.

Olen pohtinut viime päivinä syitä siihen, miksi minusta on tullut niin ulkonäkökeskeinen, että välillä on halu jättää itsensä kokonaan ravinnotta. Haluanko kuihtua olemattomiin ja olla näkymätön? Haluanko kiinteytyä nätiksi eli ts. nykyisen kauneusihanteen mukaisesti mallin mittoihin? Se on kyllä aika mahdoton yhtälö, sillä silloinhan minun pitäisi venyttää itseäni myös pituussuunnassa 😀 !

Jostain luonteeseeni on selvästikkin ilmaantunut valtava tarve miellyttää – lähestulkoon kaikkia. Voisikohan tähän olla syynä se, että pienenä tyttönä olen joutunut kantamaan paljon huolta aikuisista? Tähän asti olen aina ajatellut, ettei vanhempien avioero jättänyt 8-vuotiaaseen minuun mitään jälkiä, mutta jättikö se sittenkin hieman? Aika paljon olen huolta saanut kantaa sen jälkeen. Mutta eipä sillä, kyllä ero heidän kohdallaan oli kaikesta huolimatta oikea ratkaisu, huolta olisin saanut kantaa joka tapauksessa.

Syömishäiriöinen – kelaa muistisi nauhoja taaksepäin; miksi sinusta on tullut sellainen kuin olet? Niin ja – päästä joskus kaveri tai jopa vihollinen kylään. Tämäkin perhonen päästi amppareita kaksin kappalein, vaikka se tiesi itse olevansa paljon kauniimpi ja ihastuttavampi!