Rakkauden kourissa on blogin uusi juttusarja seuraajilta meille kaikille. Mikäli haluat jakaa anonyymisti omia kokemuksiasi omista ihmissuhteistasi, jotka ovat rikkoneet sinut, olleet pettymyksiä, luoneet häpeää.. kirjoita tekstisi ja lähetä minulle sähköpostilla rakastellen@gmail.com 

Eero (nimi muutettu) 36-vuotta:

”Olen vasta nyt tajunnut miten epätasapainoisessa suhteessa elän. Elän siis edelleen. Pian 15-vuotta yhdessä. Olen muuttunut paljon siitä parikymppisestä: silloin näkyi vatsalihaksia ja nykyään on enemmän tynnyri. Tai niin tyttöystäväni sitä kutsuu. Se sattuu, joka kerta. Tiedän, että en ole enää samanlainen ulkoisesti kuin silloin. Mutta mietin kuitenkin, että eihän sen pitäisi häiritä puolisoani?Kun täytin 30 ja elämä tasapainoittui kunnolla: saimme lapsen, vakiotyö, harrastuksille ei aikaa, iltanapostelu hyvän mielen toivossa tuli kuvioihin aloin myös saamaan lisää painoa. Pari vuotta meni ettei kukaan sanonut mitään. Nyt kuitenkin puolisoni kuittailee, että olen päästänyt itseni tähän kuntoon. 

Kaikista haastavimmat hetket ovat olleet ulkona ystävien kanssa, kun puolisoni puristelee poskiani ja sanoo ”niin on meidän ukkokin saanut vähän löllöä tähän naamaan”. Se on todella noloa. Viimeisimpänä hän muutama kuukausi sitten kesken aikuisten leikkien sanoi, että tynnyrini ei viehätä häntä. Hän kaipaa vatsalihaksiani niin olisi ihanampaa harrastaa seksiä. Emme ole sen jälkeen kauheasti kosketelleet toisiamme.

Monesti kuulee kuinka me miehet käyttäydymme näin naisia kohtaan. Sanoisin, että samaa tapahtuu toisinkinpäin ja miehetkin tuntevat epävarmoja fiiliksiä. Miten se voisi mitenkään tuntua joltain muulta kuin pahalta, kun rakastamasi henkilö sanoo tuollaisia asioita? Kyllä koen itseni riittämättömäksi. Tämä on aina väärin. 

Koen, että kehoani inhotaan. Inhoan sitä päivä päivältä enemmän itsekin. Aion keskustella tästä puolisoni kanssa kunhan siihen kykenen. En voi antaa tämän jatkuakaan. Halusin jakaa kokemuksiani miehenä ja myös muistuttaakseni siitä, että toisen kehon ikävä kommentointi ei käy.”

Uskon, että moni kokee samaistumisen tunteita, minäkin. On myös huolestuttavaa kuulla näitä tarinoita. Todella vaikea ymmärtää miten aitoon rakkauteen mahtuisi toisen halveksuntaa, nöyryyttämistä, inhoa..? Yksikin ikävä sana on liikaa. Toivottavasti pääsette keskustelemaan asiasta ja tilanne muuttuu. Jokainen meistä on kuitenkin yhtä arvokas oli vatsa minkä kokoinen tahansa.

Miten sinä huomiot kumppanisi kehon? Miten se tulisi huomioida?

– E.K.