Reva Seth: First comes marriage

DSC_9545.JPG

Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, luin äskettäin kirjan First comes marriage – modern realtionship advice from the wisdom of affanged marriages (Simon & Schuster, 2008), jonka on kirjoittanut Reva Seth. Seth on kanadalainen monen hatun nainen (mm. toimittaja ja juristi), jonka oma perhetausta on eteläaasialainen. Hänen vanhempiensa avioliitto on järjestetty, mutta Seth itse etsi puolisoa tyypillisin länsimaisin keinoin. Kulttuuritaustansa vuoksi hänellä oli kuitenkin vuosien varrella herännyt suuri kiinnostus järjestettyjä avioliittoja kohtaan, sillä hän ei kokenut oikeastaan tietävänsä kovinkaan paljon siitä, miten näin avioituneet naiset kokevat elämänsä ja avioliittonsa. Uteliaisuuttaan tyydyttääkseen Seth alkoi haastatella järjestetyissä avioliitoissa eläviä naisia.

Alkujaan haastattelujen taustalla ei ollut ajatusta kirjasta, vaan ainoastaan tyydyttää Sethin omaa uteliaisuutta. Kirjan johdannossa Seth kertoo kuitenkin, kuinka haastattelujen myötä (joita hän muuten teki yhteensä yli 300) esiin alkoi nousta selkeitä toistuvia teemoja, joista lopulta muotoutuivat tämän kirjan ydin – 7 järjestettyjen avioliittojen salaisuutta, joista hänen mielestään romanttisissa suhteissa elävät tai sellaisia havittelevat naiset voisivat ottaa oppia. Koko kirja onkin rakennettu näiden seitsemän salaisuuden tai opin ympärille. Näiden oppien on tarkoitus ”saada lukija ymmärtämään, mitkä ominaisuudet tekevät miehestä hänelle täydellisen ja auttaa löytämään hänet, deittailemaan häntä ja antaa lukijalle eväät rakastaa häntä ikuisesti”.

Rakenteellisesti kirja etenee niin, että kukin luku alkaa esittelemällä ongelman, joka romanttisissa suhteissa esiintyy. Tämän jälkeen Seth siirtyy esittelemään esimerkkien kautta, miten sama ongelma on torjuttu järjestetyissä avioliitoissa. Lopuksi Seth antaa vielä ohjeet siihen, miten järjestettyjen avioliittojen tapaa voidaan käyttää oppina ja soveltaa romanttisiin parisuhteisiin ja puolison etsintään. Kirjan tarkoitus ei siis ole vakuuttaa lukijaa siitä, että hänen pitäisi hakeutua järjestettyyn avioliittoon, vaan tarjota järjestetyistä avioliitoista poimittujen oppeja avuksi romanttiseen rakkauden etsintään. Kirjan ohjeita noudattaen parin etsinnästä tuleekin kenties jonkinlainen hybriditapa. Seth sanoo itsekin hyödyntäneensä haastatteluista saamian oppeja omassa ja kertoo löytäneensä aviomiehensä näitä oppeja käyttäen. Hänen avioliittonsa ei myöskään ole järjestetty.

Kirja oli kokonaisuutena erittäin mielenkiintoista luettavaa ja herätti paljon ajatuksia myös siitä, miten itse suhtaudun puolison etsintään. Mutta ei kirja ilman vikoja ollut. Ensinnäkin, vaikka Reva Seth olikin haastatellut suuren joukon ihmisiä, oli kirjaa lukiessa hyvin selvää, että haastatteluja ei oltu tehty tutkimusmielessä vaan harrastuksena. Muutenkin jäin kirjassa kaipaamaan hieman tieteellisempää otetta. Olisi esimerkiksi ollut mielenkiintoista, jos kirja olisi sisältänyt hyvin lähteistetyn osan tietoa järjestetyistä avioliitoista.

Kirjassa myös esitettiin runsaasti eri naisten tarinoita, jotka paikoitellen olivat kovin anekdoottimaisia ja teennäisiltä. Tämä korostui etenkin tarinoissa, jotka eivät kertoneet järjestetyissä avioliitoissa elävistä naisista vaan romanttista rakkautta etsivistä ja ”heidän tekemistään virheistä”. Jokin tällainen tarina aloitti käytännössä jokaisen luvun ja usein ne tuntuivatkin vähän liian räätälöidyiltä korostamaan juuri sitä ongelmaa, johon Seth luvussa halusi ratkaisua tarjota. Toki monet näistä esitetyistä ongelmista ovat myös todellisia, mutta toisaalta nämä esimerkkitarinat antoivat hyvin pessimististä kuvaa romanttista rakkautta etsivistä naisista.

Kolmas ja isoin ongelmani kirjan suhteen ei taas liittynyt niinkään sen sisältöön vaan sen käyttämään kieleen. Hetkittäin lukiessa nimittäin risoi suuresti kirjan pohjaton heteronormatiivisuus. Toki tämä varmasti osittain pohjautuu järjestettyjen avioliittojen heteronormatiivisuuteen, mutta en näe mitään syytä, miksi kirjassa annettuja ohjeita ei oltaisi voitu kirjoittaa sukupuolineutraalimpaan muotoon. Nyt kirjaa lukiessa tulin aika paljon sisäisesti suodattaneeksi tekstissä viliseviä miehiä, naisia ja vaimoja ja korvanneeksi ajatuksissani niitä puolisoilla ja elämänkumppaneilla. En nimittäin hetkeäkään usko, että Sethin kirjasta voisivat hyötyä vain heterosuhteissa elävät tai sellaisista kiinnostuneet naiset.

Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin erinomaisen mielenkiintoinen ja antoisa lukukokemus. Yhtään ei harmita, että otin ja tilasin kirjan itselleni nettikaupasta, kun sitä ei ollut Suomesta lainkaan saatavilla. Kuten yllä jo totesin, antoi kirja puutteistaan huolimatta myös paljon ajateltavaa ja kyllä minulle ainakin yksi ahaa-elämys omista toimintamalleistani tuli. Tietyt jutut myös tukivat niitä käsityksiä, joita minulla jo oli tai jotka olivat ennen kirjan lukemista vasta muotoutumassa. Kirjan muutaman tehtävän (niitä ei ole montaa, vain muutamassa luvussa) avulla pääsi sitäpaitsi pureskelemaan myös omaa suhtautumistaan rakkauden etsimiseen. Ei Seth kaikessa varmasti oikeassa ole, mutta ei hän ihan väärässäkään ole. Ihan varmasti tulen myös muutamiin kirjan kohtiin palaamaan.

Niin, mitä ne seitsemän salaisuutta sitten olivat? Kirjoitan niistä seuraavaksi, mutta koska tällä merkinnällä alkaa olla jo pituutta, niin julkaisen ne omana kirjoituksenaan. Se tulee ulos huomenna, joten palataan silloin asiaan!

Suhteet Rakkaus Kirjat

Järjestettyä rakkautta

Mulla on tällä hetkellä yksi erikoinen uteliaisuuden aihe rakkauden ja ihmissuhteiden alalla, nimittäin järjestetyt avioliitot. Tiedän, tää on aika erikoinen kiinnostuksen kohde kaltaiselleni ihmiselle, jonka kulttuuripiiriin järjestetyt avioliitot eivät kuulu eivätkä ole enää toviin kuuluneet. Ne ovat vieraita, kuuluvat toiseen aikaan tai kulttuuriin. Joidenkin mielestä jollain tapaa primitiivisiä ja väärin. Mutta juuri se tekee niistä toisaalta niin kiinnostavia. Ne ovat vieraita ja tietyssä määrin käänteinen näkökulma rakkauteen ja avioliittoon modernista länsimaisesta näkökulmasta.

Järjestetty avioliitto on terminä varsin laaja ja pitää sisällään hyvin monenlaisia käytäntöjä eri kulttuureissa. Suomenkielisiä lähteitä aiheesta on ainakin verkosta varsin haastavaa löytää, mutta englanninkielisiä artikkeleja aiheesta löytyy runsaasti erilaisista näkökulmista. Olin erityisen ilahtunut, kun huomasin englanninkielisen Wikipedian aihetta käsittelvän artikkelin olevan poikkeuksellisen kattava ja perusteellisesti lähteistetty. Siinä tuotiin mielestäni hyvin esiin myös monenlaiset erilaiset käytännöt ja puolet näinkin monimutkaisesta aiheesta ja opin itsekin uutta, vaikka jonkin verran olen muualtakin aiheesta nyt lukenut.

Wikipediassa kaikki avioliitot jaoteltiin neljään ryhmään:

  • Vanhemmat tai huoltajat valitsee tulevan puolison, yksilöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa tulevan puolison valintaan (pakkoavioliitto)
  • Vanhemmat tai huoltajat valitsee tulevan puolison, mutta yksilöltä kysytään mielipidettä, hän saa harkita asiaa ja voi joko hyväksyä tai hylätä hänelle valitun puolison. Toisinaan mahdollisest tulevat puolisot tapaavat joko perheen läsnäollessa tai yksityisesti ennen kihlautumista ja avioitumista.
  • Yksilö valitsee tulevan puolison, mutta vanhemmilta tai huoltajilta kysytään mielipidettä, he saavat harkita asiaa ja voivat hyväksyä tai hylätä valitun puolison.
  • Yksilö valitsee tulevan puolison, vanhemmilla tai huoltajilla ei ole sananvaltaa puolison valintaan. (autonomominen tai rakkausavioliitto)

On ilmiselvää, että järjesttyihin avioliittoihin liittyy runsaasti eettisiä ongelmia. Pakkoavioliitot nähdään laajasti ihmisoikeusloukkauksena ja esimerkiksi YK listaa oikeuden valita oman puolisonsa ja päättää omasta avioitumisestaan osana naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista (Convention on the Elimination of All Forms of Discrimination against Women). Myös lapsiavioliitot, jotka ryöstävät miljoonilta tytöiltä oikeuden lapsuuteen ja itsemääräämisoikeuteen, ovat äärimmäisen tuomittavia. UNICEFin julkaisema 16-sivuinen Note on Child Marriage (PDF)  käy kattavasti läpi lapsiavioliittojen syitä, seurauksia ja ihmisoikeusloukkauksia sekä kannustaa uskonnollisia johtajia ympäri maailman puuttumaan lapsiavioliittoihin.

Lähtökohtaisesti niissä järjestetyissä avioliitoissa, joissa tulevilla aviopuolisoilla on veto-oikeus puolison valintaan, vastaavaa ihmisoikeusongelmaa ei ole. Käytännössä todellisuus luultavasti ei ole kuitenkaan aivan niin ruusuinen, vaan kulttuurinen sekä perheen ja suvun suunnalta tuleva paine saattaa saada yksilön hyväksymään ehdotetun puolison vastoin omaa tahtoaan. Toisaalta joukossa on varmasti myös runsaasti niitä liittoja, joiden muodostuksessa tulevilla puolisoilla on aito valinnanvapaus ehdotettujen puolisoiden suhteen, minun on jokseenkin vaikea nähdä, mikä tässä järjestelyssä olisi suoranaisesti ongelmallista.

Eniten minua ehkä kuitenkin kiinnostavat sellaiset modernit järjestetyt avioliitot, jotka perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. Tarkoitan siis niitä liittoja, joiden järjestämistä sinkut itse pyytävät läheisiltään. Se herättää monia kysymyksiä. Miksi he valitsevat näin? Miksi he pitävät tätä vaihtoehtoa parempana, kuin länsimaisten konventioiden mukaista autonomista parinmuodostusta? Voiko perhe ja suku tuoda puolison valintaan jotakin sellaista, mitä ei ole mukana silloin, kun puolison valitsee yksin ilman perheen tukea? Kuinka tärkeänä puolisoa valittaessa oikeastaan pitäisi pitää perheen mielipidettä tulevasta puolisosta? Mitkä ovat ne keskeisimmät erot niissä perusteissa, joita järjestetyissä ja autonomisissa käytetään puolison valinnassa?

Niiden artikkelien perusteella, joita olen lukenut (linkitän muutaman niistä tämän tekstin loppuun), harvaan näistä kysymyksistä on hirveän yksiselitteisiä vastauksia. Ulkopuolelta on myös paha lähteä tekemään mitään yleistyksiä asiasta, kun väitteitä tukemassa ei ole tutkimusdataa, vaan lähinnä yksittäisten ihmisten kokemuksista kertovia kirjoituksia. Olisi mielenkiintoista lukea oikeaa tutkimustietoa aiheesta, jos sitä on. Voi hyvinkin olla, en ole vielä vaan ehtinyt aihetta siitä näkökulmasta penkoa.

Iso ja henkilökohtaisen elämäni kannalta mielenkiintoisin kysymys taitaa kuitenkin olla se, voisimmeko me romanttisen rakkauden kulttuurissa elävät oppia järjestettyjen avioliittojen toimintatavoista jotakin. Onko vuosisataisessa järjestettyjen avioliittojen perinteissä jotain viisautta eli onko vanhassa vara parempi? Nämä ovat tietysti sellaisia kysymyksiä, joihin oma mieli helposti hakeutuu, kun omasta puolison etsinnästä ei ole oikein tullut mitään.

Aiheesta on muuten kirjoitettu kirjakin, nimittäin Reva Sethin First comes marriage – modern relationship advice from the wisdom of arranged marriages, jonka luin äskettäin. Mielenkiintoinen kirja, josta ajattelin kirjoittaa seuraavaksi. Eli siis järjestettyjen avioliittojen teemasta lisää pohdintoja tulossa lähiaikoina. Stay tuned!

 

Pari artikkelivinkkiä kiinnostuneille:

Why I want an arranged marriage (Telegraph, 2014)

Matchmaking Vs. Arranged Marriage: What’s The Difference? (The Huffington Post, 2011)

Why Arranged Marriages And Careers Aren’t As Crazy As You Think (Fatherly, 2015)

What We Can Learn From Arranged Marriages (The Huffington Post, 2011)

Suhteet Rakkaus Uutiset ja yhteiskunta