7 parasta isän kanssa
Vaikka olenkin ollut se, joka on ollut jo puolitoista vuotta kotona lapsen kanssa, Fridalla ja Allulla on aivan omat juttunsa. Sitä on ihana seurata. Tietyt asiat ovat parhaita juuri isän kanssa tehtynä.
Kutitukset ja kutitustarinat. Mikään kutitus ei naurata niin paljon, kuin isän kutitukset ja niihin liittyvät hölmöt sepitykset.
Juoksuleikit. Taikasanoilla ”Onneksi kukaan ei ole sängyn päällä!” alkaa kaiken keskeyttävä kilpajuoksu makuuhuoneeseen meidän sängyn päälle. Kun kuulee ”plöp” juostaan kädet mäkihyppääjän asennossa kohti peittokasaa tai rullattua patjaa.
Suihkussa käyminen. Suihkussa on omat rituaalinsa, kuten katon koskettaminen ja ensimmäisille kylmille vesipisaroille nauraminen. Nykyään Frida seisoo jo yksin hanan alla ja työntää pään veden alle. Suihkusta kuuluu iltaisin naurua, kehuja ja lopuksi aina ”äitiiii!”.
Kirjojen lukeminen. Allun tapa lukea kirjoja Fridan kanssa on ilmeisesti niin mieleenpainuva, että tyttö ohjaa meidänkin yhteisiä lukuhetkiä samaan suuntaan. Tarinan ohella kirjojen sivuilla näkyviä asioita tulee sanoa niin monta kertaa, kuin Frida niitä osoittaa. Lukuhetki toistaa usein lempikirjojen suosikkeja, kuten ”munakoiso, munakoiso, munakoiso, munakoiso … ” Tai ”salamanteri, salamanteri, salamanteri …” Toinen keino on pyytää Fridaa osoittamaan asioita kirjojen sivuilta. Silloin saa paljon enemmän vaihtelua sanoihin.
Musadiggailu. Allu soittaa ja Frida äänestää tanssijaloillaan kelpaako biisi jatkoon vai ei. Uusia biisejä kokeillaan joka viikko. (Näistä hetkistä syntyy suosikkeja, ja myös blogin levylautasella-sarjan kirjoitukset.) Ensimmäinen yhteinen musadiggailuhetki on jäänyt muistoihin, kun isä ja tytär istuivat levysoittimen edessä ja Frida kuuli musiikkia ensimmäistä kertaa LP-levyltä. Vauva jähmettyi seuraamaan molempia kaiuttimia, tarkkaili ääntä kuin tennispeliä seuraten, ja lopulta nukahti Allun syliin.
Piiloon! Piiloleikkejä on harrastettu niin paljon, että jo Allun ääni toisessa huoneessa saa aikaan Fridan innostuneen piiloutumisen. Tyttö odottaa peiton alla kikattaen, että isä tulee etsimään. Välipalalla, jopa Talk-murut ja muut jogurtin lisukkeet pitää piilottaa tökkimällä niitä lusikalla ja sanomalla ”piiloon piiloon piiloon!”.
Jano-ääni. Se alkoi siitä, kun suuri jano taltutettiin niin nautinnollisesti, että suusta kuului ”ääääh”. Pian Frida jo katsoi Allua niin ihailevasti ja odottaen, että jano-ääni oli pakko tehdä uudestaan. Matkimishommiahan siitä seurasi, ja parhaimmillaan olen kuullut Fridan vielä juuri ennen nukahtamistaan esittävän janon sammuttamista ja kikattavan itsekseen.
Kiitos Allu ja Frida, että teette kodista joka päivä pienen sirkuksen. Ilman teitä olisin vakavampi ja tylsempi.
Kiitos Allu, että tahdot ja valitset olla läsnä.
Lue myös:
Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan
13 hämmentävää kuvaa puhelimesta
Miehen tunnustus lähes vuoden takaa