Ammattiliitto: uhka vai mahdollisuus?

Olen kuulunut ammattiliittoon jo 13 vuotta. Valitsin liiton silloisen ammattialani perusteella, jossa ei vieläkään ole voimassa olevia työehtosopimuksia. Paitsi laillista apua, tukea ja juridista turvaa, ammattiliitto tarjoaa jäsenilleen lisäkoulutusmahdollisuuksia sekä etuja yhteistyökumppaneilta. Tunnustan, etten ole ollut kovin aktiivinen liittolainen. Maksoin 5 vuotta erillistä matkavakuutusta, sillä en ollut ymmärtänyt tai jaksanut selvittää jäsenetuja tarkemmin. Silmäilen jäsenlehden ja sähköpostit, enkä ole käyttänyt joka vuosi lähetettävää kalenteria vasta kun nyt hoitovapaalla ollessani. Jäsenmaksun maksaminen on silti kuin varmistaisin turvaa pahan päivän varalle.

Olen viimeisen parin vuoden aikana kuitenkin kyseenalaistanut jäsenyyteni ammattiliittoon. Itsemaksavana jäsenenä jäsenmaksu tuntuu järkyttävän suurelta, etenkin nyt hoitovapaalla ollessani. Kun menoja pitää kiristää, onko pahan päivän turva, ammattiliiton jäsenyys tai sairasvakuutus sopivia kohteita? Olisihan kohtalon ivaa, joutua vaikeuksiin juuri silloin, kun on luopunut niistä.

Tähän mennessä olen saanut ammattiliitosta juridista apua kaksi kertaa. Kerran olen myös soittanut tukea saadakseni puolueetonta ja lainmukaista tietoa oikeuksistani. Kaikilla kerroilla laki on ollut puolellani. Juristin avulla, olen saanut takautuvasti jopa parin tonnin edestä minulle lainmukaisesti kuuluvia saatavia ja ollut siten mukana muuttamassa juurtuneita käytäntöjä koko alalla. Ennakkotapauksena oleminen ei aina ole helppoa.

 

Kannattaako työntekijänä olla juridisesti oikeassa, jos haluaa pitää työpaikkansa?

 

Yleisesti liittoon turvaudutaan äärimmäisessä tilanteessa, sillä välit työnantajaan kannattaa jo käytännön syistä pitää suopeina. Työn menettämisen pelossa ei uskalleta kysellä jokaisen epäkohdan perään, joten niellään epäoikeudenmukaista käytöstä ja yritetään osoittaa joustavuutta. Toisaalta niistä, jotka tietävät omat oikeutensa, eivätkä suostu pelinappuloiksi, huokuu myös työn intohimoa ja arvokasta kunnianhimoa. Ei mitään huonoja piirteitä työnantajankaan perspektiivistä. Silti liiton juristin oikaisema, laittomaksi todettu käytäntö voi lopulta viedä oikeuksiaan puolustaneelta työntekijältä työpaikan. On ihan hullua, että omista oikeuksista huolehtiminen koetaan työnantajan puolesta ”liittodraamana”, vaikka työntekijä olisikin oikeassa. Jos työnantaja ei edes pahoittele tapahtunutta, ja välit jäävät selvittämättä, voi olla haastavaa jatkaa työssä

 

Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Liiton jäsenyys maksaa vuodessa jopa 540€. Sillä rahalla ei pitäisi katsoa vierestä, jos omia oikeuksia poljetaan.

 

ammattiliitto.png

 

Millaisia kokemuksia teillä on ammattiliittoon kuulumisesta tai kuulumattomuudesta? 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Kommentit (12)
  1. Huonoja kokemuksia työnantajan negatiivisen suhtautumisen takia. Neuvon kysyminen liitosta otettiin suurena epäluottamuslauseena, vaikka olin oikeassa. (TES oli.) Liittojen tehtävä oli työnantajan mukaan vain keksiä riidan aiheita ja vaikeuttaa yrittäjien elämää. Jep jep… onneksi kyseessä jo entinen työsuhde.

    1. Juurikin tätä halusin nostaa kirjoituksella esiin. Hyvästä asiasta tulee paha ja isot (tai isottelevat) susihukat voittavat.

      Kiitos kommentista! Onneksi entinen työsuhde tosiaan. Itse lopulta irtisanouduin, ja oli vähän harmi menettää rakas työ.

  2. Onhan jäsenmaksu kova, mutta saat siitä myös verovähennyksen – eli tuo 540 ei ole ihan koko totuus. 🙂

    Itse pidän liittoon kuulumista tosi tärkeänä. Jos ihmiset eroaisivat liitoista, voisimme kaikki sanoa hyvästi esimerkiksi työehtosopimuksille ja ylipäätään työelämän lainsäädännön kehittämiselle myös työntekijöiden näkökulmasta. Myös YTK:laiset saattaisivat sanoa heihei omalle kassalleen ja ansiosidonnaiselle – liitothan ovat ansiosidonnaisenkin perustaneet aikoinaan ja sitä kehittäneet. Jos/kun ansiosidonnainen joskus kyseenalaistetaan, ei YTK sitä mitenkään voi puolustaa, mutta liitot voivat.

    Ihmiset näkevät nykyään muun kolmannen sektorin toiminnan (esim. ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt) jotenkin luonnollisina ja niitä tuetaan, mutta ei tajuta, että myös ammattiliitot tekevät samaa tasa-arvotyötä yhteiskunnassamme.

    1. Niin kyllä. Kuukauden menoissa se silti tuntuu, joten tähän laitoin sen sellaisenaan. 🙂

      Olen samaa mieltä, että liitot tekevät ehdottomasti tärkeää työtä. Halusinkin siksi kirjoittaa siitä vastakkainasettelusta, joka työnantajan ja liiton välillä on. Pelko työnantajan suututtamisesta tuntuu usein voittavan, ja se on väärin. 

      Kiitos hyvästä kommentista! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *