Hellittelynimet

Raskaus ja vauva siivittävät yleensä söpöstelysanojen käytön luoviin mittasuhteisiin. Lauseet täyttyvät hellittelynimillä joissa ei juuri ole mitään järkeä. (Toisaalta ei ole siinäkään, kuinka ihana vauva on.)

Näin jälkikäteen mietittynä olen todella yllättynyt, että emme juurikaan ole keksineet sokerisia hellittelynimiä Fridalle. Olisin kuvitellut, että kaksi hölmöjen laulujen laulajaa ja yleistä hassuttelijaa olisivat söpöstelleet edes hieman perinteikkäämmin. 

 

Hellittelynimet, vaihe 1:

Vauvan työnimi. Usein jotain pieneen viittaavaa, kuten Muru, Papu tai Nyytti. Meillä työnimi oli Pytty. Allu aloitti sanomaan vatsaani Pytyksi. (Tampereen kielellä maha kuulemma on pytty) Aluksi kauhistelin sanaa, mutta Pytty jäi loppuun asti ainoaksi työnimeksi. Fridan syntymän jälkeen työnimi hävisi vähitellen, koska vauvaa oli todella outoa kutsua Pytyksi. 

Hellittelynimet, vaihe 2:

Nimen sijaan käytettävät nimet. Usein esimerkiksi makeisiin leivonnaisiin viittaavia, tai muuten pehmeitä sanoa. Pimitimme Fridan nimeä kaksi kuukautta syntymän jälkeen, sillä odotimme paljastusta nimiäisiin. Enää en lähtisi salailemaan. Koska Pytty ei kuulostanut enää hyvältä, mutta Fridaksikaan ei vielä julkisesti saanut sanoa, kutsuimme tyttöä Pulloposkidelfiiniksi ja Poskiballeriinaksi. Myöhemmin suosituimpia hellittelynimiä ovat tähän asti olleet Hölmöläisakka, Kiljukaula ja Kuola-Katriina. Yleisin on kuitenkin (sokerittomasti) Mukula. 

 

 

 

Miten teillä on lapset kuorrutettu, sokerilla vai ilman?