Kun ex-suorittaja järjestää 1-vuotissynttärit

Fridan 1-vuotissynttärien päivä oli pitkään harkinnassa. Onneksi tunsin itseni tarpeeksi hyvin, enkä yrittänytkään järjestää juhlia samana viikonloppuna, kun palasimme Espanjasta. Toisaalta Allun viimeisen lomaviikon käyttäminen synttäreihin mietitytti, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä vaihtoehto. Pitkät työpäivät rasittavat usein niin arkipäivien aikatauluja, kuin viikonlopunkin energiatasoa. Järjestelyt menivät muun lomailun ohessa, eikä minun tarvinnut yrittää tehdä kaikkea itse.

Juhlien järjestämisestä voi helposti tehdä suorituksen, kuten liikunnasta ja aikatauluista. Tai mistä tahansa. Suorittaja-tyypit tietävät kyllä. Tästä syystä olen aina tiennyt, etten voi ikinä järjestää häitä. Aiheuttaisin itselleni sydänhalvauksen. Vaikka olen löytänyt rennomman otteen, piilee tällaisissa erikoistilanteissa aina riski stressaantua, kontroloida ja suorittaa. Olen kuullut muilta äideiltä, kuinka sokerimassat ja kirosanat ovat lennelleet juhlia edeltävänä iltana ja väsyneen itkuiset hermoromahdukset ovat siivittäneet juhlapäivää. Yllätyksekseni pysyin tyynenä ja hyväntuulisena tiukissakin paikoissa.

 

Tilasin ilmapallot täytettynä Pop Up Kemuista. Värivalinnat onnistuivat täydellisesti, pallot mahtuivat takakonttiin pienessä tila-autossani (jota Allu vitsikkäästi kutsuu pallokalaksi), ja Frida oli aivan ihmeissään.  //  Tarjoilujen suunnitelma vahvistui vasta perjantaina, ja halusin ottaa niissä huomioon vegaanit ja keliaakikot. Halusin jotain myös pienimmille. Myslipatukat oli ajatuksissa alusta asti. Ohje löytyi Pipsan keittokirja pienille ihmisille -kirjasta.  //  Ensimmäinen valmistamani vegaaninen ja gluteeniton kakkupohja onnistui. Tälle toiselle tapahtuikin sitten jotain uunissa. Siitä huolimatta tein kolmekerroksisen kakun. Kerrokset olivat kuin palapeli. (Pysyin silti rauhallisena.)  //  

Saimme bOblesit lainaan Lasten PR:ltä. Eläintarha kotona oli aika kiva.  //  Frida oleili kasuaalisti rattaissa, kun kiertelimme hankkimassa viimeisiä tarvikkeita.  //  Otimme Fridasta mallia ja välillä nautiskelimme lomapäivistä valmistelujen ohessa.

 

Kuten syysmallistoja käsittelevässä jutussa jo fiilistelin, halusin Fridalle Vimman Sirpaleet tuovat onnea -kuosia juhliin. Kävimme ostamassa juhlavaatteet Vimman uudesta myymälästä Telakkakadulta. Avajaiset meni loman takia ohi, mutta toisaalta vältin hysterian. Myymälä on ihana! Toivottavasti ympärille kasvaa erilaisten toimijoiden paikkoja lisää, niin alueelle voi jäädä kunnolla hengailemaan. Nyt siellä ainakin voi nauttia Vimman meiningeistä, tehdä ihania ostoksia ja syödä lounasta ruokarekan valikoimista. 

 

Voi kuinka rakastan tällaisia vanhoja tehdasrakennuksia ja makasiineja! 

 

Mokasin ja olin tilannut Fridalle aivan liian suuret mokkasiinit For Minis and Mommiesilta. Onneksi yhden naisen firma pystyi vielä viikossa tekemään meille uudet. Haimme ne suoraan työhuoneelta, koska posti ei olisi enää ehtinyt niitä tuoda. Kyllä äidit tietävät syntymäpäivien ja juhlien tärkeyden. 

 

Valitsimme harmaat tasseli-mokkasiinit juhliin. Musta-valkoiset tossut saavat vielä odottaa käyttöä muutaman kuukauden. 

 

Frida jatkoi rentoiluaan myös kaupassa. (Tällä reissulla tehtiin uusi ennätys laskun summassa.)  //  Kuinka paljon tarvitaan jääpaloja kolmeen säilytyskoriin? Allu kävi hakemassa jääpalapusseja kaupasta vielä myöhään perjantai-iltana. Raikastamon limut ja mehut saatu blogin kautta.  //  Vielä yön pikkutunneilla, leipomuksien jälkeen, hajotin oman kukkaseppeleeni Fridalle kukkapannaksi. 

 

Pihajuhlat tarvitsivat pöydän. Huhuilin facebook-kirppiksillä puutarhapöytää ja olin kartoittanut jo halvimmat vaihtoehdot myymälöistä. Onneksi sain vinkin Riikalta kalustevuokraus Cosasta. Taittopöydän vuokraaminen onnistui päivän varoitusajalla ja maksoi alle 15€.

Lauantaiaamuksi tehtävistä asioista jäljellä oli enää kukkien ja picnic-kankaiden ostaminen. Helpolta vaikuttava ostoslista ei ollutkaan helppo. Allu meinasi tuoda germiinejä, niiden juhliin sopivan värin vuoksi. Onneksi ehdin nähdä ”onks nää ok” -viestin ja soitin äkkiä perään, että nuohan on inhokkikukkiani! Olen yrittänyt iskostaa Allun mieleen, että en pidä gerberoista ja pidän neilikoista. (Allulla on siihen joku oma muistisääntönsäkin, johon liittyy Kerberos ja ei-likka.) Tällä kertaa germiini sotki pakkaa. Upeat neilikat koristi lopulta juhlia. Niistäkin tosin ehdin tohinoissani katkaista yhden. (Seurasi epätoivoinen teippausyritys.)

Metatyön delegoiminen kohtasi kuitenkin huippunsa Eurokankaassa, josta halvinta mahdollista lakanakangasta ruohikolle ostamaan mennyt mieheni palasi 60€ kuitin kanssa. Myyjä oli antanut vaihtoehdoiksi 9.90€/m ja 17,90€/m vaihtoehdot. Tässä kohtaa meinasi kamelin selkä katketa. Aikaa ei kuitenkaan enää ollut muille vaihtoehdoille ja levitin kankaat ruohikolle. Soitin Eurokankaaseen, kerroin haluavani selvittää mitä ihmettä ostotapahtumassa on oikein tapahtunut, ja jatkoin järjestelyä. Pysyin rauhallisena.

Juhlien alkaessa koristelut olivat vaiheessa, toimme vielä tavaroita pihalle, eikä kakkua oltu kuorrutettu. Kantaessani tarjoiluja ovi tuli päälleni ja tiputin puolet hedelmätarjottimen sisällöstä rapun oven eteen. Kyykistelin valkoisessa hameessa vesimeloniliejussa, sain pelastettua tilanteen ja kävin vaihtamassa kengät puhtaisiin.

Kakku odotti sinnikkäästi viimeistelyä loppuun asti. Käsittelin ensimmäistä kertaa ikinä sokerimassaa juhlien ollessa jo käynnissä. Onnistuin kuorruttamaan kakun siististi, mutta päätin vielä ottaa riskin ja tehdä koristeetkin päälle. Nopeasti leikellen. Palasin pihalle tomusokerisin jaloin ja yritin napata kaikki sillä välin tulleet vieraat jutuille. 

Pysyin rauhallisena.

 

 

Juhlien jälkeen koko perhe kävi hyväntuulisilla ylikierroksilla. Minä jopa niin paljon, että kaulin sokerimassaa vielä puoliltaöin ja kuorrutin varakakun pakkaseen. Tuon toisen sokerimassakakun, lihamarmorikakun, voit kurkata instagramista. 

 

Kuvat juhlista on ottanut Mirko Leskinen.