Uusi vuosi, uusi koti!
Me ostettiin ensimmäinen oma koti!
Keväällä alkanut kuumeinen kohtuuhintaisen vuokrakolmion etsintä päättyi lopulta ensiasunnon ostoon. Onneksi myönnyin Allun järkiehdotukseen edes kokeilla lainaneuvotteluita, sillä lainalupaus taskussa ei kiinnostanut enää katsella ainoatakaan edes kohtuuhintaista 1200-1400€ vuokra-asuntoa. Ai miksi toppuuttelin lainan ottamista? Raskauden lähestyessä ensimmäisen kolmanneksen loppua minulla oli jo vähän kiire päästä asumaan kodissa, jossa olisi kaksi makuuhuonetta. Mielikuvissani etsisimme nimittäin ”sitä oikeaa” asuntoa jopa vuoden. Toisin sanoen, asuntoa halutulta alueelta, johon rahamme riittäisi ilman isoja remonttikustannuksia. Lisäksi minua, eikä kyllä sen kummemmin Alluakaan, kiinnostanut ollenkaan omistaminen. Valitettavasti se nyt vain on järkevää näillä vuokrahinnoilla.
Lopulta, jälkiviisaana, ihmettelin miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo muutama vuosi sitten. En tiennyt lainkaan, että nykyään pankit takaavat 100% lainankin, eli vuosien säästöjä ei tarvitse, jos muut ehdot täyttyvät. Käytännössä saimme siis 250 000€ lainan ostamalla pankin vakuuden helsinkiläisen kolmion vuokratakuun hinnalla. Asumiskustannukset laskevat muuton jälkeen yli 200€ kuukaudessa.
Ensiasunnon ostaminen ei sitten tuntunutkaan lainkaan pelottavalta, vaikka en sitä omistamista ja kammottavan suurta lainaa halunnutkaan. Asunnon etsiminen ja tarjousten tekeminen sen sijaan oli rasittavaa. En osannut ollenkaan varautua siihen peliin, mitä se vaatii. Pitää olla nopea, mutta ei liian innokas. Ei saa luottaa kehenkään, etenkään välittäjään, joka antaa vinkkejä vain turvatakseen omaa osuuttaan ja on tietysti asiakkaansa puolella. Ja ennen kaikkea, pitää pitää pää kylmänä. Yllätys oli myös se, että asunnoista ajetaan tarjouskauppoja ilman, että siitä kerrotaan ilmoituksessa. Sen sijaan, että asunnosta tarjottaisiin vähemmän tai edes sama kuin myyntihinta, siitä tulee tarjota enemmän.
Uusi koti löytyi pari kuukautta ensimmäisen lainaneuvottelun jälkeen. Meillä kävi tuuri, sillä ilmeisesti ostoinnokkuus väheni vuoden loppua kohden, ja saimme aikaa hieroa kauppoja ja pelata myös omaa peliämme. Ei se tuntunut ”juuri oikealta”, ja ajatus siitä, ettei meillä olisi mitään pakkoa saada juuri tuota asuntoa auttoi. Lähtökohtaisesti tarkoitus oli löytää asunto Oulunkylän tai Käpylän alueelta taloyhtiöstä, jossa isoja remontteja ei olisi tiedossa. Mieluiten myös niin, ettei asunnossa olisi tarvetta remontoida. Kyseinen koti oli meille sellainen, että otetaan se jos saadaan hyvällä diilillä. Sijaintinsa puolesta se kasvattaisi myös arvoaan tulevaisuudessa. Pieni pintaremontti olisi tarpeen, ainakin seinät pitäisi maalata ja lattia vaihtaa. Hyvä pohjaratkaisu ja läpitalon huoneisto hissittömän 50-luvun talon ensimmäisessä kerroksessa olivat toki hyviä puolia, mutta parveke makuuhuoneessa ja liian samanlainen keittiö-olohuone, kuin nykyisessä asunnossa mietitytti, emmekä edes aluksi olleet innokkaita katsomaan asuntoa. Lopulta kuukauden katselun ja tarjousten vaihdon jälkeen myyntihintaa selkeästi alhaisempi tarjouksemme piti, sillä myyjällä oli jo kiire saada asunto myydyksi.
Tammikuu eletään nyt täydessä remontin ja muuton mylläkässä. Pieni pintaremontti on paisunut ja teemme valkoisesta laatikosta oman näköistä, persoonallista ja lämmintä omaa kotia. Nähtäväksi jää pilkistääkö ahdistus 250 000€ virheestä helmikuussa, kun asumme siellä, kuten Julia muisteli asunnon ostamisen tunteista. Raskaus-, vauva- ja perheaiheiden, sekä ekologisten valintojen ja kulttuurin lisäksi blogissa tulee jatkossa olemaan myös 50-luvun asunnon remontoimista ja sisustamista. Valitsimme kotiin jo ekologisen lähipuulattian, josta olen aivan innoissani.
