Kiusaamisen pahin jälki
Kiusaamisen vaikutukset omakuvaani ovat olleet läsnä vielä aikuisenakin:
Tutustuessani uusiin ihmisiin, olen automaattisesti olettanut, etteivät he pidä minusta.
Olen pitänyt omia mielipiteitäni tai ideoitani huonompina, kuin muiden.
Olen eksynyt ihmissuhteisiin, joiden lähtökohta on pelkästään ollut se, että minusta on tykätty.
Arvet kasvavat syvälle. Ei siis mikään ihme, että Marja Hintikka Liven Taloustutkimuksella tuottaman tutkimuksen mukaan suomalaisten vanhempien toiseksi suurin pelko on, että lasta kiusataan. Kohdallani kiusaaminen oli nimittelyä ja syrjimistä. Ei päivittäistä, mutta se seurasi minua päiväkodista lukioon ja ammattitutkintoon saakka. Kiusaamista, joka ei juurikaan näy ulkopuolelle ja joka on helppo sivuuttaa lasten lapsellisella käytöksellä. Kaverien vaihtuminen on ihan normaalia lapsilla ja nuorilla. Jos arvosteleminen on hyväksyttävää, voi kenestä tahansa keksiä kiusattavaa.
Ei kai ole olemassa mitään asteikkoa kiusaamiselle, mutta jos olisi, en ollut sen kärjessä. Olin kuitenkin herkkä ja kiusaaminen teki vahinkoa lumipalloefektin tavoin. Päiväkodissa ongelma oli puhevika. Ala-asteella pyöreys, pituus, kömpelyys, tunnollisuus ja hyvät numerot. Yläasteella olinkin jo ärsyttävä keikaroija, hikari ja mongoloidi. Lasten puheet voivat olla lasten puheita, mutta aikuinen tekee niistä lapselle totuuksia. Terveisiä vaan Lappeenrantaan, jossa esimerkiksi kouluterveydenhoitaja käynnisti syömishäiriöni, ja jossa liikuntapainotteiselle luokalle kuulumattoman arviointiasteikko päättyi numeoon 8.
Yksi kuvio lapsuudessa ja nuoruudessa on silti toistunut muutamia kertoja, vaikka tekijä onkin muuttunut. Yksi päättää kääntää muut minua vastaan.
Se on jättänyt vaikeimmat jäljet.
Kuva: Jaakko Kahilaniemi
Marja Hintikka Liven kolmannen kauden seitsemäs jakso puuttuu tänään kiusaamiseen jaksolla Kiusaaja on kuningas.
Vähemmän pelkoa ja enemmän hyväksyntää uuteen viikkoon,
Mari
Voit lukea lisää MHL teemoista:
Syömishäiriöistä lisää:
