Eteinen on kodin käyntikortti

Eteinen on kodin käyntikortti, on yksi isäni kuolemattomista opetuksista. Kun kodissa asuu kaksi muodin parissa työskentelevää aikuista ja yksi ulkoiluvaatevalikoimaansa laajentava 1-vuotias, käyntikortista tulee helposti kaoottinen.

Meidän eteisessä on onneksi liukuovellinen kaappi, joten muun kodin fengshuin ei tarvitse kärsiä kengistä, hatuista ja naulakossa roikkuvista takeista. Pidän siitä, että tavaroilla on omat paikkansa. Lapsen myötä epäjärjestystä on silti alkanut sietää paremmin. Epäjärjestyksen kuristavalla hetkellä helpottaa, että karanneet tavarat on nopea palauttaa paikoilleen. Tila pitää pystyä maksimoimaan. Silloinkin, kun sähkökaappi on parhaimmalla paikalla ja liukuovet katkaisee tilan haastavasti.

 

Screen Shot 2016-11-08 at 14.00.03.png

Screen Shot 2016-11-08 at 13.58.41.png

Säilytyskorit 25l ja 40l: Plastex (saatu)  /  Kangaspussit: tulleet H&M- ja COS -ostosten mukana  /  Magneettikoukut: Granit

Screen Shot 2016-11-08 at 14.36.46.png

 

Yksi laatikko talvitakeille ja -haalareille sekä kerrastoille, lämpimille pipoille ja lapasille. Yksi välikaudelle: vaatteet, softshell rataspussi ja rattaiden istuinpehmuste. Oma pussi puistovarusteille: rukkasille ja Stonzeille, sekä omansa villasukille, töppösille ja tossuille.

Yhteen laatikkoon meni minun ja Allun hattuja ja yksi jäi vielä tyhjäksi! Hyvä niin, sillä osa Fridan talvivaatteista on vielä(kin) ostamatta.

 

Screen Shot 2016-11-08 at 14.09.05.png

Screen Shot 2016-11-08 at 14.10.19.png

 

Seuraa instagramissa uskallanko paljastaa miltä eteinen näytti ennen muodonmuutosta!

Suhteet Sisustus Oma elämä Lapset

Kiasma do’s and don’ts

Kulttuuriaamupäivää kohahdutti tällä viikolla ennenkuulumaton sääntö: Kiasmassa ei saa käyttää kantorepun selkäkappaletta! 

Tämäkin sääntö on todennäköisesti yhden mätäomenan aiheuttamaa. Joku on mennyt heilumaan reppu selässä, hajottanut taideteoksen ja pilannut kaikkien muiden maineen. Mutta eikö Kiasman henkilökunnalla ole kokemusta 1-vuotiaasta? Tai kantorepuista? Yli 10 kiloista ja yli 80cm pitkää lasta ei enää voi kantaa edessä. Se on sietämättömän raskasta ja lisäksi lapsen pää tulee kantajan nenän korkeudelle. Se ei ole lapselle enää edes mukavaa.

Kyse on jättimäisestä Kiasmasta, eikä mistään pienestä galleriasta. On todella vaikea kuvitella tilannetta, jossa unohtaisin selässäni olevan lapsen ja menisin liian lähelle teoksia. Lapsen kanssa museossa ollaan, kuten lapsen kanssa ollaan museossa. Otetaan irti se mitä saa. Eniten saa, jos lapsi on tyytyväinen ja pääsee osaksi kulttuuria, eikä vanhemman tarvitse juoksennella lattian rajassa. Silloin ei haittaa, vaikka tarkastelisi taidetta hieman kauempaa.

Entä sitten, jos minulla olisi vain ihan hillitön tarakkapylly? Tai selkäkyttyrä?

Mutta niinhän se on, mätäomena pilaa koko sadon.

 

kiasma.png

kiasma4.png

kiasma3.png

kiasma2.png

 

Taaperon kantorepun voi siis jättää kotiin, jos tulet Julian järjestämään Kulttuurimamojen taidetapaamiseen joulukuussa! Nähdään siellä!  

 

Kulttuuri Lapset Vanhemmuus Suosittelen