Äiti vapaalla

Kävin vihdoin ulkona tyttöjen kanssa!

Kun Frida oli 5 kuukautta ajattelin, että jestas, kyllähän sitä nyt voisi jo yksillä käydä. Kun Frida oli 7 kuukautta, ajattelin, että no niin, nyt olisi jo korkea aika. Muut menot ja väsymys siirsivät lähtemistä viime lauantaihin saakka. Suurimpana syynä ehkä kuitenkin saamattomuus. Jään liian helposti kotiin. Tiedostan piirteen itsessäni ja kerroin jo hyvissä ajoin raskausaikana Allulle, että minut pitäisi lähestulkoon järjestää ulos. 

Nyt järjestin kuitenkin itse itseni ulos. Tai vastasin myöntävästi kutsuun.

Jälkiviisaasti ajateltuna lähteminen olisi ollut helpompaa silloin, kun Frida oli pienempi ja nukkui pidempiä öitä. Ei eroahdistusta, eikä omaa tahtoa. Ehkä muistan tämän seuraavalla kerralla. 

Koska olin ollut koko päivän koulutuksessa, halusin olla hetken Fridan kanssa ennen uutta lähtöä. Imetin pari kertaa, jotta sain päivän aikana pakkautuneet maidot vapautettua rinnoista, ja laitoin tytön nukkumaan. Nopea meikkaus ja vaatevalinta. Ja ah, hiukset auki! Hormonimyrskyssä vaurioitunut liuhuletti vaati tosin pientä muotoilua, jotta sen pystyi vapauttamaan. Hetket, jolloin vauva ei ole mukana, kannattaa hyödyntää myös ulkoisesti. Mekko päälle, isot korvakorut korviin tai hiukset auki. 

Olin ulkona viisi tuntia. Join kaksi siideriä. Tarkistin puhelimen neljä kertaa. Laitoin kaksi viestiä Allulle, joista vain toisessa kysyin mikä tilanne. Toiseen kirjoitin juuri lähdettyäni: ”Voi paska. 20% akkua.”

Allu kysyi aamulla oliko se niin hankalaa käydä ulkona.

Ei ollut.

 

Screen Shot 2016-05-30 at 21.27.59.png

 

PS. Minulta kysyttiin paperit! Kyllä lapsen teko kannattaa, jos se kerran nuorentaa!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Vanhemmuus

Ihana, kamala vauvakirja!

Jo raskausaikana oli selvää, että halusin tallentaa muistoja vauvakirjaan. Omassa vauvakirjassani ei ensimmäisen vuoden jälkeen ole kuin satunnaisia merkintöjä, mutta pidän sitä silti tärkeänä.

Olin vuosia sitten lukenut ystäväni vauvakirjaa, johon hänen äitinsä oli kirjoittanut muistoja ja tapahtumia. Kirja oli tavallinen, paksu muistivihko, jonka sivut olivat täynnä tekstiä ja joitakin kuvia. Muistan edelleen tarinoita siitä kirjasta ja jollakin sympaattisella tavalla se auttoi minua tuntemaan ystävääni paremmin. Alusta asti.

Vauvakirjalla on siis iso merkitys.

Vuosikymmenet eivät olleet kuitenkaan tehneet juuri mitään vauvakirjoille. Kirjakaupasta löytyy edelleen tismalleen sama vauvakirja, kuin minullakin. Vaaleanpunaisia ja -sinisiä kirjoja, jotka eivät vanhanaikasesti ota huomioon perheiden monimuotoisuutta. Ensimmäinen suunnitelmani oli ostaa tyhjä muistikirja, mutta aloinkin epäillä luovuuttani. Löysin WSOY:n, Hannamari Ruohosen kuvittaman Vauvan oma kirjan. Kirja ei ole kuitenkaan innostanut minua täysin kirjoituspuuhiin ja kirjaan tapahtumia jälkikäteen. Olen käyttänyt tyhjiä sivuja vauvan kuukausi -kertomuksiin, mutta viimeisin merkintä on Frida 5kk. Valmiit teemasivut ovat haastavia, koska ne tuntuvat pakollisilta. Aikajana ei täsmää ja Ensimmäinen jouluni -sivu on juuri ennen 1-vuotissivua. Jatka lausetta -sivut ovat lähes helvetillisiä.

Milloin Frida ihan oikeasti jokelteli ensimmäisen kerran? Mitä se oikeasti edes tarkoittaa? Ääntelyä, tavuja, mitä?!

Kohdan jättäminen tyhjäksi ei tietenkään ole vaihtoehto.

Ehkä pieni valkoinen valhe vauvakirjassa? Se oli maaliskuussa, joten kirjoitan vaikka 7.3.

Tällä hetkellä virallisessa vauvakirjassamme ei ole vielä synnyinkertomusta eikä tarinoita ensimmäisestä joulusta. En ole vielä teettänyt siihen edes kuvia. Sivuilla on suunnitelmia muistilapuilla, mutta toteutus uupuu. Ehkä käteni ovat kuitenkin liian sidotut kirjan kanssa? 

Hankin myös toisen vauvakirjan, Mom’s One Line A Day -kirjan. Ajankuvausta parhaimmillaan! Lause jokaisesta päivästä viiden vuoden ajan. Kehitysaskeleita ja tapahtumia, muistoja ja hauskoja juttuja lapsen suusta. Joka ilta on pieni hetki aikaa kirjoittaa ylös jotain päivästä. Harmittaa, että löysin kirjan vasta maaliskuussa.

Vielä on yksi vaihtoehto! Oot niin ihana on moderni, yhteisöllinen kirjaprojekti, jossa tehdään maailman ihanin vauvakirja. Vauvakirjan suunnittelua ja tekoprosessia on voinut seurata ja kommentoida Facebookissa ja Instagramissa. Kirja sisältö ja ulkoasu on muovautunut yhteisön toiveista. Olen kertonut ajatuksistani sanamuodoista, visuaalisesta ilmeestä ja kirjan kokoamisesta, sekä esittänyt toiveeni vauvan kuukausi -sivuista ja viikkosisältö -sivuista. Tärkeintä Oot niin ihana -vauvakirjassa on se, ettei se lokeroi ja aseta valmita roolimalleja. 

Oot niin ihana julkaistaan syksyllä 2016. Nyt kirja hakee testaajia!

Hakuaika päättyy tiistaina 31.5. Oman hakemukseni lähetän tänään!

 

Screen Shot 2016-05-29 at 23.08.05.png

Screen Shot 2016-05-29 at 23.09.38.png

Screen Shot 2016-05-29 at 23.08.38.png

Screen Shot 2016-05-29 at 23.09.26.png

Screen Shot 2016-05-29 at 23.09.04.png

Screen Shot 2016-05-29 at 23.09.55.png

Kuvat: Oot niin ihana

 

Millaisia muistoja teidän vauvakirjoissa on? 

 

 

Seuraa Rakkautta & Mamarkiaa -blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovissa!

 

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus