Tällä viikolla olen taas yrittänyt etsiä tutteja Fridalle. Tyttö ei onneksi ole kauhean valikoiva tuttien suhteen, mutta äiti on. Valitsemme vaatteet, lelut ja tarvikkeet tarkasti. Tuttiostoksilla törmään seinään. Haluan tutin, joka ei riitele vaatteiden kanssa.

Yksivärisen ja neutraalin. Tai yksinkertaisen graafisesti kuvioidun. Läpinäkyvä, valkoinen tai harmaa. Kuitenkin turvallinen ja laadukas, asiantuntijoiden suunnittelema tutti.

Lapsi ei näe tuttia, joten miksi ihmeessä tuteissa pitää olla kuvioita? Miksi vanhanaikaiset värit, vaaleanpunainen, sininen ja vihreä?

Markettien tuttivalikoima näyttää ensin runsaalta, mutta kun saavun tuttirivistön eteen vaihtoehtoja onkin olemattomasti. Vaaleanpunaisissa, sinisissä ja vihreissä tuteissa on värikkäitä eläinhahmoja, kukkia ja jopa pellejä. Perinteisissä rengastuteissa on pari mieluista vaihtoehtoa. Keltainen, harmaa ja kitti. Ehkä oranssikin. Rengastutin perinteinen muoto ja kuvattomuus miellyttää, mutta tutti on melko iso eikä siksi sovellu kantoliinassa käytettäväksi. Rengas tuntuu myös häiritsevän Fridaa. Yksivärisiä, vaaleanpunaisia tuttejakaan ei enää löydy, vaikka kierrän viikon aikana kahdeksan kauppaa Ruoholahdesta Arabiaan. Ainun Marimekko-tutti on neutraalin sävyinen, mutta miksi niin nähty Unikko-kuvio? Mikä tahansa muu Marimekon kuvio olisi parempi. Klassinen tasaraita olisi täydellinen. Viivyn kaupassa pitkään miettien mikä huonoista vaihtoehdoista on vähiten huono. Marimekko voittaa. Lisäksi ostan Ainun ”perfect”-tutin, jonka ohut muotoilu vähentää vauvan hampaisiin kohdistuvaa painetta. Violetti, kukka-kuvioinen ja kamala. Yöksi.

Ensimmäiset, jotka ostin Fridalle olivat Ainun neutraalit tutit 0-2 kuukautta vanhoille vauvoille. Valkoisessa nupissa oli harmaa siili tai beige bambi. Yksinkertaista ja suloista. Tutit jäivät kuitenkin pieneksi todella nopeasti, ja taas etsin neutraalin näköistä tuttia niin marketeista kuin erikoisliikkeistä. Erikoisliikkeiden valikoimien värivalikoima on laajempi, mutta kuviot ovat edelleen kaukana toivomistani. Huumoritutteja, pääkallo- ja maastotutteja, kultaisia tutteja. Tyylikkään yksinkertaisia tutteja ei löydy. Ekologiset luonnonkumitutit vaikuttavat raskailta ja likaisilta, vaikka kiinnostuin niistäkin. On myös tekstitutteja. Sisustustekstejä ihmettelevät vanhemmat ihmettelevät tekstejä myös tuteissa. Lapsi on tärkeä ja rakas, vaikka tutti ei siitä muistuttaisikaan. 

Lauantaina kiersin askartelukaupoissa etsimässä mitä tahansa lapsiturvallista tapaa peittää tuttien kuvat. Tuloksetta. Jos löytäisin keinon, tai jos saisin viettää edes päivän tuttien väri- ja kuviosuunnittelijana tutit näyttäisivät tältä: 

Käsi ylös jos ostaisit ennemmin jonkin tällaisen tutin lapsellesi!