Ammatin plussat ja miinukset: visuaalisen markkinoinnin vastaava

Pari viikkoa sitten Julia pyysi lukijoita listaamaan ammattinsa plussat ja miinukset. Tavoitteena oli lisätä todellisuutta eri ammatteihin liitettyihin käsityksiin. Opiskelua tai uran vaihtoa harkitsevien olisi siten helpompi löytää oma juttunsa. Kommenttiboksin tila täyttyi uhkaavasti jo ammatin selityksestä, joten päätin kirjoittaa kokonaan oman postauksen.

Ammattini on visuaalisen markkinoinnin vastaava. Se on asiantuntijatehtävä neljän maan markkina-alueella, jossa vastaan muun muassa kaupallisesta suunnitelmasta ja brändin rakennuksesta visuaalisin keinoin. Vastuullani on siis esimerkiksi esillepanot ja stailaukset. Teen päätöksiä ja valmennan niiden toteutumista aluetoimistojen kautta. Rautalankaversiona sen voisi selittää toimintana osana myyntitiimiä, jossa tuotespesialistit kertovat mitä, ja minä miten. Suurimmalle osalle ihmisistä ammattini on näkymätön mysteeri. 

Jos johonkin ennakkokäsitykseen olen törmännyt, on se, että työni on näpertelyä kauniin lopputuloksen saamiseksi. Jotakin luovaa. Todellisuudessa luovuus on ongelmanratkaisua ja kauneus laatua sekä yhdenmukaisuutta. Olen osaltani vaikuttamassa siihen, miten kuluttaja näkee tietyn brändin, ja siihen valitsemmeko strategian, joka tuo isoimman voiton. 

 

ammatti.png

 

Plussaa työssäni on ehdottomasti ihmiset, joiden kanssa teen sitä. Lähimmät työkaverit ovat sellaisia, joiden kanssa voi nauraa vaikeimpinakin päivinä. He haastavat ja tukevat kuin perhe. Työni on myös yhteydessä koko organisaation jokaiseen kerrokseen ja tiimiin, joten kommunikointi ja ihmisten kanssa, tai heidän kauttaan, tekeminen on suuressa osassa. Asioihin vaikuttaminen on tärkeä osa tässä tehtävässä, ja pääsee tekemään asioita todella isossa mittakaavassa. Myös tosi hienoja juttuja. Oma aloitekyky, draivi ja uusien mahdollisuuksien löytäminen on keskeisessä roolissa. Työ on monipuolista ja tavallaan joustavaa. Etätyömahdollisuudet ovat vasta rakentumassa modernin suuntaan, mutta sinänsä työajat ovat joustavat palavereita lukuunottamatta. Se on helpottanut suuresti nyt myös tässä elämäntilanteessa, jossa aamut voivat olla haastavia ja lapsen sairasteluita voi tulla. Oma kehittyminen ja etemismahdollisuudet ovat monialaisessa tehtävässä myös todella hyvät. 

Miinuksia työssä on jatkuva kiire, jopa hektisyys, jonka vuoksi on usein vaikea tasapainottaa työtä ja vapaa-aikaa. Tulosvastuu ja työn määrä aiheuttavat liian helposti ylitöitä. Ennen äitiyslomaa en muista tehneeni kertaakaan kahdeksan tunnin työpäivää. Nyt on onneksi jo toisin, sillä vaihtoehtoja ei juuri ole. On toki tietty raja, jolloin työhön kuuluva nopea tempo kääntyy tarmokkuutta vastaan. Silloin ei ehdi edes syödä. Kaupan alan palkka on asiantuntijatehtävissäkin työmäärään ja vastuuseen nähden pieni.

Työhön kuuluu myös osa, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Nimittäin työmatkat. Ne ovat työtehtävän yksi tärkeimmistä osista, rytmittävät mukavasti viikkoa ja antavat hyvää vaihtelua. Koska ne kuuluvat niin oleellisesti työhön, en sure sitä että olen poissa kotoa lähes poikkeuksetta yhden yön viikossa. Se on tavallaan ihan siistiäkin tässä päiväkotiarjessa, vaikka ikävä toki onkin aina. Miinuksina matkustus myös lisää päivien pituutta ja väsyttävät ihan erilailla. Eniten tehoton työaika, kuten lentokentät ja muut siirtymävälit turhauttavat. Jatkuvan reissaamisen takia ei juurikaan tee mieli poistua kotoa viikonloppuina tai juhlapyhinä. Sitä ei kaikki aina ymmärrä. 

 

 

Julian alkuperäisen jutun kommenteissa on toinen toistaan kiehtovampia tarinoita ammattien arjesta. Kerro omasi sinne, kommenttiboksiin alle, tai kirjoita kokonaan oma juttu!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

 

Suhteet Oma elämä Työ Uutiset ja yhteiskunta

5 viikkoa päiväkotia

Viisi viikkoa päiväkotia on nyt takana. Kun minulta on kysytty miten se on lähtenyt käyntiin, vastaukseni on ollut hieman epäröivänä ihan hyvin.

Koko ajan paremmin. 

Ja onhan se totta. Jo toisella viikolla Frida jäi itkemättä hoitoon, mutta silti meidän työmatkojen jälkeen itku ja ripustautuminen on ollut joka viikko taas sydäntäsärkevää. Torstait ovat olleet vaikeimpia, osittain varmasti juuri työmatkojen, ja osittain jo kertyneen väsymyksen takia. Päiväkoti on ihana, ja Frida viihtyy siellä hyvin. Pieni ryhmä ja hyvä, välittävä meininki on ollut pelastus etenkin alun muutoksissa. Hoitajia on vasta kaksi, joka helpottaa hoitosuhteen rakentumista. On ihana kuulla, kuinka he kertovat ihastuneina yksityiskohtia Fridan tekemisistä. Niistä tiedän, että lapseni voi olla oma itsensä hoidossa.

 

Frida2..png

 

Vaikeinta on ollut väsymys. Fridan päiväunet ovat ensimmäisten viikkojen aikana kestäneet korkeintaan puolitoista tuntia. Sama tyyppi nukkui ennen päiväkotia, ja nukkuu edelleen viikonloppuisin, yli kolmen tunnin unia. Iltaisin ja viikonloppuisin väsymys on ollut pääosassa. Vaikka aloittaisimme iltatoimet heti ruuan jälkeen, pääsen makuuhuoneesta ulos kaksi tuntia ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen, siis lähempänä puoli kymmentä. Kaikki nukutusrutiinit ovat menneet roskiin. Oikeastaan osasin varautua siihen etukäteen, mutta lapsen väsymyksen värittämä raivo turhauttaa ja surettaa eniten. Raapiminen, potkiminen ja pureminen pitää ottaa joka ilta vastaan, kuin ne tapahtuisivat ensimmäistä kertaa. Se on ihan järkyttävän raskasta. Yöt ovat sentään sujuneet melko rauhallisesti. Viikonloppuihin emme ole sopineet mitään, sillä toisinaan emme ole päässeet ruokakauppaa pidemmälle. Frida saattaa nukkua jopa neljä tuntia päiväunia ja olisi uudestaan valmis yöunille jo pari tuntia heräämisen jälkeen. 

 

Frida2.png

 

Se, että kaikki nämä kuuluu tähän aikaan on hetkittäin vaikea hyväksyä. Happinaamaria omille kasvoille ei tahdo aina löytyä, kun omat työpäivätkin menevät taistellen aikaa (ja väsymystä) vastaan. Ja silti pitäisi muistaa, että asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin. 

Pidetään peukkuja seuraavalle viidelle viikolle. Ehkä me taklataan tuo väsymyskiukkukin vielä!

 

 

Onko teilläkin alkanut päiväkoti nyt syksyllä? Mihin asioihin aloitus on vaikuttanut? 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus