Soseutumisen vaikeus

Soseiden aloittaminen on yksi eniten äitiyspäätäni askarruttavista asioista. Aiheeseen liittyy järkyttävän suuri määrä tutkimuksia, tietoa ja suosituksia. Näiden lisäksi pakkaa sekoittaa ystävien ja tuttavien kokemukset. Tuntuu, että tämän hetken totuus, on totuus vain hetken. Tähän on vaikea suhtautua rennosti. Luotan omaan äitiyteeni, mutta suositukset, allergiariskit ja lapsen kehittyminen mietityttää. Milloin, mitä ja miten?

Ostin soseiden valmistukseen Aventin laitteen, jossa on höyrykeitin ja tehosekoitin yhdessä. Olen täyttänyt exceliin kasvisten vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksia, ja tehnyt niistä vertailuja. Se yksikin Fridan mahaan menevä lusikallinen tulee olla laadukasta ravintoa. Olen innoissani. Voin yhdistää ravintoterapian sosekikkailuun! 

Fridan 3kk neuvolassa terveydenhoitaja tyrmäsi napakasti pohdintani soseiden maistatuksesta ennen kuin tyttö olisi 6 kuukautta. Olen ymmärtänyt, että puolivuotiaan ravinnossa tulisi olla jo viljoja ja lihaa. Entä jos kasvisten makustelu viekin aikaa ja viivästyttää sitten muiden ravinteiden saantia? Pitäisikö neuvolan ohjeiden sijaan edes vähän maistattaa, kun tyttö täyttää 5 kuukautta? Täysimetyksellä on puolensa, mutta onko allergioilla ja myöhään aloitetulla ruokailulla yhteys? Suositusten mukaan vauvan kanssa voi aloittaa maistelun, kun hän osoittaa kiinnostusta ruokailua kohtaan. En tunnista vielä Fridassa tällaista. Tyttö on kiinnostunut meidän syömisestä, kuten hän on kiinnostunut kaikesta muustakin ympärillä tapahtuvasta toiminnasta. Tosin D-vitamiinin ottaminen on kyllä helpompaa nykyään kun lusikka menee nätisti suuhun eikä vitamiinia tarvitse poimia leualta. 

Mutta mistä aloittaisimme? Perunassa ei ole hirveästi ravintoaineita, ja sen tärkkelys tekee siitä liisteriä vatsassa. Bataatti on jo ravintoaineiltaan parempi, mutta tärkkelys ja makeus pudottaa sen aloittajan roolista. Porkkanakin on aika makea. Kukka-ja parsakaalissa on hyvät ravintoarvot, mutta aiheuttaako ne ilmavaivoja? Kesäkurpitsa olisi neutraalein aloittaja, mutta oliko siitäkin jokin uusi kielto? Juuri tuo maku on se isoin juttu. Jos maistattaa ensimmäiseksi liian makeaa, niin meneekö parsakaali ikinä poskea pidemmälle? 

Oma äitini ehdotti iltavellin antamista jo reilu kuukausi sitten. 80-luvulla velliä annettiin heti kun halusi nukkua yön. Nyt velliä ei suositella ollenkaan. Keliakiani takia Frida tulee saamaan puuroa vain gluteenittomista viljoista. Käytämme hirssiä ja tattaria, sekä kauraa. Toki Frida pääsee myöhemmin syömään isänsä kanssa ruisleipääkin. 

Sitten on vielä sormiruokailun mahdollisuus. Toisaalta pelkäisin tukehtumisvaaraa jatkuvasti. Eilen vauvauinnin jälkeen katsoin kun arviolta 8 kuukautinen kakoi omenanpalaa. Ihmettelin ja ihailin kuinka rauhallisesti äiti alkoi taputtaa vauvan selkää. Kun se ei auttanut, hän nosti vauvaa ylös ja taputti lisää. Omenanpala lensi kurkusta ja äiti muistutti vauvaa syömään rauhallisemmin. Ehkä sormi- ja soseruokailun voi yhdistää valitsematta fanaattisesti puolta. Tai ehkä alkuun ostan sellaisen fresh food feeder:n, jonka verkkopussin läpi voi turvallisesti nautiskella soseuttamattomista ruuista.

Mitä vinkkejä teillä on soseiden aloittamiseen? 

Jumpsuit ja viltti: Papu