How I became a stalker – D’espionnage

Ballerinat läpsyvät tasaiseen tahtiin metron portaisiin kun laskeudun D-linjan laiturille Garibaldi-pysäkillä. Juuri silloin kuukauden odotus palkitaan.

Kihara tukka, siniset silmät, täydelliset huulet, raitapaita, farkun lahkeet käännetty ylöspäin nilkkojen yläpuolelle, valkoiset isot kuulokkeet korvilla. Itse täydellisyys kävelee laiturilla kiskojen toisella puolella.

Hätäännyn, sillä metroni tulee. En halu nousta kyytiin, vaan haluan jäädä katselemaan unelmieni ranskalaista miestä. Hän on olemassa ja olen nähnyt hänet. Silti on pakko nousta metron kyytiin kavereiden kanssa.

Hetkeen en kuule mitään ja ajattelen vain tuota täydellistä miestä. Kunnes metrossa näen seuraavan. Ja kun poistun metrosta ja kävelen ensimmäisen baarin ohi, terassilla istuu kolmas.

Olen vierailulla paratiisissa ja sen nimi on Lyon. Voin varmuudella sanoa, että täältä löytyvät Ranskan komeimmat miehet ja niitä on paljon.

* * *

Koska hoksottimet eivät toimineet tarpeeksi nopeasti, en tajunnut kaivaa kameraa laukusta ensimmäisen kolmen esimerkin kohdalla. Mutta sitten ymmärsin, että nyt on ruvettava stalkkaamaan.

Joten tässä, olkaa hyvät, muutamia esimerkkejä (lähes) täydellisistä ranskalaisista miehistä. Parhaat säästän vain omille silmilleni ;)