Työhuoneprojekti käyntiin
Kuluneen kevään aikana olemme saaneet nauttia perheenlisäyksestä, joka on ollut ihan superihana apu arjen pyörittämisessä. Pienempi veljeni muutti meille vuoden alussa ja on asunut alakerran työhuoneessa. Veljeni yksiön kamojen sullominen, toki melko tilavaan rivariin, on vaatinut sisustus- ja siisteysfriikin hermojen venymistä. On vain ollut tyytyminen siihen, että kamat lähtevät aikanaan ja että kahden oikean koiruuden lisäksi huoneissa mellastavat myös sekalaiset villakoiralaumat.
Elämä tässä kommuunissa on sujunut kaikkia ennakko-odotuksiakin paremmin. Yhteiselon tarkoituksena oli mahdollistaa veljelleni ajanjakso, jolloin saattoi keskittyä pelkkään pääsykokeisiin lukemiseen ja toki meidän kannaltamme myös lennosta bookattava lastenhoitoapu on ollut aika ruhtinaallista. Ratkaisu on ollut menestyksekäs kaikken osapuolten kannalta. Nyt kuitenkin 9 kuukauden yhdessä asuminen on tullut tiensä päähän ja olo on haikea. Tätä haikeutta paikatakseni otin muutaman kuvan herra Pikkuveljen huoneesta ja aloin visioida siihen työhuonetta – sisustussilmän rääkkääminen teki ihan hyvää ja haikeus hieman helpotti.
Onneksi voin olla täydellisen varma siitä, että sunnuntaina avaimensa luovuttavasta alivuokralaisesta kuullaan vielä. Ja oman (ja vähän myös meidän muiden) elämänsä supersankari lähtee kohti hyvin ansaittuja yliopisto-opintoja.
Haikeaa oloa piristi noiden ylläolevien ”sisustuskuvien” lisäksi Scandinavia Music Groupin keikka. Jouduin tietystä syystä seurailemaan keikkaa vähän takavasemmalta, mutta olipa niin täydellisen ihanaa sulkea silmät ja keskittyä lempparimusiikkiin. Uusi SMG:n levykin taitaa tehdä tuloaan. On siis jotain musajuttujakin taas, mitä odotella. Bändin naiset olivat häikäisevän kauniita, niinkuin aina. Ja tunsin luonnollisesti Terhin kanssa suurta yhteenkuuluvuutta,
olihan meillä molemmilla letit.
Rentoutuneena viikonlopun muuttopuuhiin siis.
