Tukkakriisi.

No niin, tukkakriisihän tästä tuli. Taas. Kootut kommentit viimeisen neljän päivän ajalta: 

Rakas ystäväni:

– No onhan tuo aika villasukka.

Rakas mieheni:

– Ne on i-han hyvät. Mutta en oo kyllä koskaan nähny kellään ton värisiä hiuksia.

Ja rakas äitini:

– Nyt ne on kyllä violetit. Viimeks ne oli vihreet. No nyt ne on violetit. 

 

Että silleen. Aika vaaleille raidoille varattu, ja ihan paljonko kirpaisee toinen kampaajakeikka kuukaudessa?!  Note to self:  en ikinä enää tummenna hiuksia, en ikinä. Vaaleilla raidoilla nyt ja ikuisesti. Ja nyt pitää vaan todeta, että mä en osaa puhua kampaajille toiveitani auki, näin monta toistuvaa tukkakatastrofia ei vaan voi olla todellista. Kuvia laitan joskus jos pystyn. Sitten kun tälle jutulle voi taas nauraa.

Jos jossain on joku, joka ei osaa puhua kampaajien kieltä, niin vertaistukea otetaan mitä kiitollisimmin vastaan. 

Mutta toiveikkaana uuteen viikkoon. Boheemityyli päähuivien kanssa olkoot taas in seuraavat pari viikkoa, mutta onneksi kandityön kimpussa voi olla vaikka pipo päässä ja mikä ihaninta, maailma ei kaadu. Tähänkään.

 

Rakkautta.