Hyvää yötä, piltit…

Puhuin lapsen saatuani siitä, kuinka minä kyllä jaksan heräillä kolmen tunnin välein ihan makoisesti. Jonkun mielestä se oli pelkkää uuden äitiyden tyhmyyttä. ”Kyllä sitä sitten 8kk päästä vituttaa, kun ei ole muutamaa tuntia pitempään saanut nukkua..” Ja on muuten ihan totta. Jos minä en nukkuisi kuin reilun 2h pätkissä 8kk, minut kannattaisi pitää kaukana ikkunoista ja terävistä esineistä.

Mutta nyt tuo pieni ihminen nukkuu jo 5-6h pätkissä 10-12h yössä. Ja ikää on siis hitusen vajaa 4kk. lapsi myös osaa nukahtaa keskenään, jos  herää yöllä, muttei ole nälkä.  Ja kyllä, tämä on sitä itseään: leuhottamista, repostelua, kehuskelemista. Koska ihan varmasti jokainen, jolla on tässä vaiheessa käynyt näin onnellisesti, on puhunut aika nohevana siitä lähipiirilleen.

Rupesin kuitenkin tässä leijumisen ohessa pohtimaan, että mistä nämä unenlahjat on tulleet. Sen lisäksi, että isänsä omaa aivan järkyttävät unenlahjat, sain listattua muutamia syitä, jotka ovat ehkä myötävaikuttaneet. Saa matkia tai olla eri mieltä.

1. Poika on nukkunut ainoastaan muutamia kertoja minun kainalossani. Tällä hetkellä poika nukkuu yöt AINA omassa sängyssään. Yksinään omassa rauhassaan, jotta uni olisi rauhallisempaa.
2. Poika ei syö unissaan. Ei ole koskaan syönyt. Herää, syö ja menee takaisin sänkyyn nukkumaan. 
3. Silloin kun imetin, en syöttänyt kyljelläni. Siinä on hyvä paikka molempien nukahtaa, ja sitä kautta tottua siihen.
4. Poika rauhoitetaan syliin, mutta yritetään saada nukkumaan vielä jotenkin tajuissaan. Estää yöraivarit, kun herätessä onkin maisema vaihtunut. Neuvolassa sanoivat hyvin: Se on vähän kuin itse menisit nukkumaan makkarissa ja heräisit autotallissa.
5. Pojalla ei ole mobilea sängyssä. Tätä minä en ole ikinä ymmärtänyt. Miksi laittaa virikkeitä paikkaan, jossa kuuluisi olla hiljaa, rauhassa ja UNESSA!

Ylläolevat eivät ole suoranaisia neuvoja, koska jokainen perhe ja lapsi on erilaisia. Jos minun pirpanani esim. itkisi taukoamatta ja imetys on ainoa tapa saada lapsi hiljaiseksi ja nukkumaan, kulkisin varmaan päivätkin tissi suussa.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Terveys

Lapsenvahtihommia!

Pikkujäbä on nyt muutamaan kertaan ollut ”hoidossa”, eli häntä on pitänyt elossa joku muu kuin minä tai Mies. Ihmisen, kun on vaikea valita millon se hammaslääkäriaika tai lääkäriaika on. Ja meikän tuurillahan ne on aina sillon, kun Mies on töissä. Ei muutakun lapsenvahtia valitsemaan.

Käytän sanaa ”valitsemaan”, enkä ”etsimään”, ihan tarkoituksella. Olemme nimittäin sen verran onnekasta jengiä, että ehdokkaita on useampia. Kolmesta vahvimmasta ehdokkaasta, on nyt jokainen päässyt kokeilemaan onneaan pikkujäbän kanssa. Kyse on ollut muutamista tunneista, joten odotukset olivat hyvin positiivista kyllä-te-pärjäätte-osastoa. Lopputulos olikin vähintäänkin yhtä positiivista. Luettelen nyt muutaman kommentin eri lapsenvahtien suusta:

”Jos tää on aina näin helppoo, ni voin käydä useemminkin”
”Varmaan maailman helpoin lapsi..”
”Ihan hyvin olisit voinu käydä vielä vaikka shoppailemassa..”

Lapsi on nämä ajat siis nukkunut, syönyt, maannut selällään tyytyväisenä ja heilutellut raajojaan nauraen. Oma reaktioni kehuihin on aina voittajan tuuletus ja ajatus siitä, että kohta rupean keksimään päästäni ”kiireellisiä” menoja, kun kerran pikkujäbä vaan tykkää hengata muidenkin kanssa.

Nyt juhannuksena onkin sitten edessä suurempi koitos: yökylä mummolassa. Minä ja Mies karkaamme pienen automatkan päähän grillaamaan, saunomaan, uimaan ja ottamaan ehkä myös hieman alkoholia kavereiden seurassa.  Lapsi on mummon hoivissa siis yön yli, mutta ei kuitenkaan ihan täyttä vuorokautta. Ja hätätapauksessa (joka siis varmaan korkeintaan on mummon hermon palaminen yöheräilyyn) palaamme samointein juhannusulkoilultamme vanhemmuusarkeen.

Minä tiedän, että on aika hazardia kertoa jättävänsä noin 4kk lapsi yöksi hoitoon. Monet ovat varmasti sitä mieltä, että on aivan liian aikaista siihen. Minun mielestäni ei ole. Pikkujäbä tulee hyvin toimeen muidenkin kuin Äitin kanssa, ja on todellakin sieltä helpoimmasta päästä. Ja minusta on ihanaa päästä hengaamaan kavereiden ja Miehen kanssa ilman takajännitteitä. Lapsen kanssa, kun ei ihan voi vaan rentoutua kuitenkaan.

Ja ihan rauhassa voitte sielä pyöritellä silmiänne ja torua minua, kun näin olen päättänyt juhannusaattoni viettää synnissä. Saatte jopa lausua kauheita sanoja äitiydestäni, minä en nimittäin kuule teitä. Juon teidän puolestanne lasin viiniä perjantaina, jos vaikka sitten hellittäisi se vanne teidänkin päätänne.
 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Mieli