Mites tässä nyt näin kävi?
Minun piti kirjoittaa heti talvilomamatkamme jälkeen pitkä postaus matkasta ja Kambodzasta. No, eihän matkasta nyt ole kuin puolitoista kuukautta… Ehh.. Kirjoitankin nyt sitten vain lyhyemmissä osissa matkan pääkohdista ja suosituksen arvoisista paikoista.
Matkakohteenamme oli siis maaliskuun lopussa Kambodza, jossa yövyimme Siem Reapissa, Sihanoukvillessä sekä Koh Rongilla yhteensä puolitoista viikkoa. Paluulento kotia kohti alkoi vielä pääkaupungista Phnom Penhistä, joten sekin kaupunki tuli nähtyä vilaukselta. Mikäli sunnittelee matkaa Kambodzaan ja näihin kohteisiin, suosittelen yöpymään mahdollisimman monta yötä saarilla, kuten Koh Rongilla ja Koh Rong Samloemilla. Sihanoukville kannattaa jättää suosiolla läpikulkukohteeksi. Kyllä toki Sihanoukvillessäkin on nähtävää ja koettavaa, kuten esimerkiksi pitkät rannat, hyviä ravintoloita ja Otres Night Market, mutta itse en enää jäisi vain Shanoukvilleen tappamaan aikaa. Ei se niin kummoinen kohde ollut.
Sihanoukvillestä lähtee Speed Ferryjä saarille joka päivä, ainakin sesonkiaikaan. Venematka kestää Koh Rongille noin 45 minuuttia. Mikäli ostaa edestakaisen lipun, tulee lippu käydä leimaamassa saaren lipputoimistossa vuorokautta ennen haluttua lähtöä, jotta varmistaa paikkansa haluamalleen paluumatkalle. Ferryt olivat todella täysiä. Paluumatkalla oli aikamoinen tuuli ja myräkkä, joten paatti keinui ja pomppi aalloissa melko hurjanlailla. Matka voi tuntua myräkässä todella pitkältä. Matka on kuitenkin joka sekunnin arvoinen ja sen ymmärtää, kun on päässyt perille.
Koh Rongilla yövyimme kaksi yötä ja saarella olisi todellakin voinut viettää rutkasti enemmänkin aikaa. Saari on vielä toistaiseksi hieman jäljessä turismin kehityksestä, mutta valitettavasti sinnekin on lähiaikoina suunnitteilla ja rakenteilla jonkin sortin hotellikomleksit. Todella harmi. Kun aamulla heräsimme bungalowista rannalta, sai ulos hiekkaan astuessaan vain tuijotella autiota rantaa, käydä juoksulenkillä muutaman kilometrien pituisella rannalla, eikä ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Toki muutama muukin samaisessa Pura Vita Resortissa yöpyi, mutta rannalla sai olla todella rauhassa omien ajatustensa kanssa. Alla olevassa kuvassa tuo etummaisin bungalowi oli meidän ja seuraavassa näkymät sen kuistilta. Not bad.
Tuon liskon lisäksi törmäsin myös myrkynvihreään käärmeeseen aivan bungalowimme edustalla. Hieman ehkä säikähdin, kun olin kävelemässä hökkeliä kohti ja yhtäkkiä alle puolen metrin päässä käärme nosti päätään ja sähisi minulle. Peruutin askeleen taaksepäin ja siitä se sitten jatkoi luikertelua ohitseni. Eiköhän viidakossa muutama muukin luikerteleva olento ollut, varmasti suurempiakin kavereita. Hyttysiä ei saarella kummemmin ollut, vaikka niistä oltiin varoiteltu.
Saarella ei ole raha-automaattia, ei lääkäriä, eikä sähköä. Aurinkoenergialla ilmeisesti mennään vielä toistaiseksi. Käteistä tulee olla riittävästi mukana ja varovainen saa olla, sillä lääkärin vastaanotolle on pitkä matka.
Satamassa, johon pikalautat saapuvat, on useita kivoja kahviloita, ravintoloita ja baareja. Satama onkin aikamoinen bilekeskittymä iltaisin. Vaikka meidän majoitus sijaitsi kolmen kilometrin päässä ja vielä lahdenpoukaman takana, kantautui öisin musiikki ja bassot baareista merta pitkin todella selkeästi. Minua tämä ei kylläkään haitannut, olenhan varsin sikeäuninen ja harvemmin herään mihinkään meteliin. Herkkäunisemmalle tämä tosin saattaa olla ikävämpi juttu.
Nyt ei onneksi tunnu enää niin sydäntäraastavalta katsella ja käydä läpi näitä lomakuvia, kun kesä on saapunut tänne kotimaahankin. Mutta voi että tuota kirkasta turkoosia vettä ja perunajauhoista hiekkaa varpaiden alla on kyllä silti ikävä. Tämä seuraavissa kuvassa köllivä ja kaukaisuuteen katsova pieni Tiki-poika vei kyllä myös palan sydämestäni. Melkein sujautin hänet reppuuni, kun hyvästelin tämän ihanuuden pois lähtiessämme. Tikiiii! <3
Tarkoituksenamme oli myös toisena päivänä saarella lähteä haikkaamaan sademetsän läpi toiselle saaren pisimmistä hiekkarannoista. Tämä ajatus kuitenkin tyssäsi siihen, että ilma oli todella kuuma ja painostava ja kun kyselimme ohjeita paikallisilta, eivät he olleet kovin innostavia idean suhteen. Olisi ollut kyllä jännittävää vaellella aidossa sademetsässä käärmeiden ja muiden metsän asukkien seassa, mutta se nyt jäi toiseen kertaan. Extemporee ostimmekin sitten päiväretken veneellä, johon sisältyi kalastusta, snorklausta, tämä samainen pitkä hiekkaranta jonne olisimme vaeltaneet, päivällinen grillattuna, auringonlasku merellä sekä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, pimeässä hohtava plankton. Tämä viimeisin oli yksi upeimmista kokemuksista matkalla, jollaisesta en aiemmin osannut edes haaveilla.
Retken paluumatkalla, auringon jo laskettua, tulimme pimeässä lahden poukamaan ja pysähdyimme. Kaikki veneen valot sammutettiin. Eräät espanjalaiset tytöt olivat jo edellisenä iltana osallistuneet samaiselle retkelle ja olivat uudestaan mukana. He tiesivät, mistä oli kyse. Toinen kurottautui veneen laidalle ja heilutti kädellä veden pintaa. En nähnyt vielä tässä vaiheessa mitään. Kun tyttö kehotti minua tekemään samoin, kokeilin minäkin heiluttaa kättäni pimeässä vedessä. Wow! Vesi kimmelsi valtavasti ja olin aivan puulla päähän lyöty. Niin upeaa ja satumaista. Myöhemmin sinä iltana, kun kävelimme rantaa pitkin bungalovillemme, huomasimme myös rannalla pieniä sinisinä hohtavia eliöitä. Kyseessä oli samaiset planktonit, joita oli ajautunut rantaan yksittäin. Harmi, ettei tästä saanut kuvaa muistoksi. Internetin syövereistä kyllä löytää kuvia tästäkin maailman ihmeestä.
Rantaelämää parhaimmillaan. Rento ja rauhallinen tunnelma. Kaunis ja yllättävä luonto ympärillä. Tätä kaikkea on Koh Rong. Pala paratiisia.
Siispä suuri suositus ja peukku Koh Rongille. Kyllä sinne jäi pala sydäntä. Toivon suuresti, ettei saarta pilata täysin suurilla hotellikomlekseilla tai liialla turismilla muutenkaan. Se olisi sääli. Ei tällaisia saaria kovin usein vastaan tule.
– R –
