Perjantaina vein Elmon mummolaan. Tarkoituksena oli jättää hänet kahdeksi (KAHDEKSI!!) yöksi hoitoon ja me suuntaisimme pariskuntana hotelliin ja viettämään vuosipäiväämme. Tiesin, että Elmo pärjäisi vallan mainiosti vanhempieni luona, mutta enemmän huolestutti se, miten me selviäisimme ilman Elmoa niin pitkään. Lähes viiteen kuukauteen emme ole viettäneet täysin kahdenkeskistä aikaa, joten teki kyllä hyvää, ikävästä huolimatta. 

Ajaessani vanhempieni luota kotiinpäin, laitoin stereot autossa täysille ja lauloin kovaan ääneen radiosta tulleita biisejä. Ajattelin sen saavan ajatukset muualle. Ei auttanut. Ensimmäisen illan keskustelut ajautuivat useaan kertaan Elmoon ja pohdintaan miten heillä siellä menee. Viestillä kyselinkin kuulumisia ja turhaan olimme huolisamme. Yö nukuttiin hyvin ilman keskeytyksiä, vaikkakin havahduin kerran aamuyöstä hereille, varmaankin tottumuksesta. Onneksi sain kuitenkin unen päästä uudelleen pian kiinni. 

Lauantaina nautimme rauhallisen aamiaisen kotona, pakkasimme reput ja suuntasimme keskustaan. Mieheni oli varannut meille huoneen F6-hotellista. Isot suositukset hotellille! Upea huone, mahtava palvelu ja todella maittava aamiainen. Kiertelimme ensin kaupungilla hieman kauppoja kaikessa rauhassa. Chekattuamme sisään hotelliin, lähdimme nostamaan maljat vuosipäivällemme The Cockiin. Maljat kumottuamme olikin jo aika siirtyä illalliselle. Olimme varanneet pöydän ravintolasta, jossa tapasimme ensimmäisen kerran. Tosin paikka oli hieman muuttunut. Kohtaamispaikkamme oli siis entinen Isoroban mäkki, nykyinen Yes Yes Yes. Ruoka oli todella hyvää, samoin palvelu ja seura parhainta mahdollista. Tänne menemme kyllä uudestaankin. Ilta päättyi hyvillä drinkeillä hotellin yhteydessä olevassa Runar -baarissa. Jo toinen keskeytyksetön yö putkeen. 

Olipahan ihana päivä ja viikonloppu. Oli myös ihanaa saada sunnuntaina Elmo takaisin omaan syliin. Olen kyllä todella onnekas näistä minun kahdesta miehestä. Vaikka ikävän määrä olikin valtava, tuli hetkiä, jolloin ei muistanut ikävöidä. Kai sekin on ihan hyvä merkki. Saimme hetken hengähtää normaaliarjesta. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan meidän arkea kaikkine väsymyksineen ja yöheräilyineen. Eikä meillä ne ole edes pahimmasta päästä. Etäisyydenotto arjesta on kuitenkin välillä tervetullutta ja auttaa jaksamaan entistä paremmin. Oma jaksaminen on kuitenkin kaiken a ja o, jotta voisi olla paras mahdollinen äiti ja puoliso.

Vaikka yöt ovatkin menneet jo paremmin Elmon kanssa viimeisen kuukauden ajan, tekivät nämä kaksi hyvin nukuttua yötä todella hyvää. Emme todellakaan kaivanneet ns. lomaa Elmosta, mutta kyllä kahdenkeskeinen aika on vaan myös arvokasta. On maailman ihaninta olla äiti, mutta tuntui myös todella hyvältä olla hetken taas vain tyttöystävä. Tulemme varmasti jatkossakin järjestämään tällaisia viikonloppuja. Kiitokset viikonlopusta T:lle ja vanhemmilleni!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

– R –