Ensimmäiset neljä päivää ”herkutonta” elämää takana ja täma sujuu huomattavasti paremmin mitä luulin! Joka päivä vierestä oon katsellut kun muut syö mitä erilaisempia herkkuja ja oon saanu pidettyä itseni kurissa. Ainakin toistaiseksi.

Nyt kun ensimmäiset päivät ovat takana, on oloni oikein hyvä ja olen iloinen, että olen pysynyt hyvin suunnitelmassani. Jos totta puhutaan, ei tee yhtään mieli herkkuja juuri nyt! Helpompaa muutoksestani tekee se, että perheeni on myös parantanut ruokatottumuksia. Kun kahden viikon päästä palaan opistolle, saa nähdä kuinka helposti pysyn uusissa tavoissani. Elämä asuntolassa on kuitenkin täysin erillaista ”koti” elämään verrattuna. Koulussa tarjotaan aamupala sekä kaksi lämmintä ruokaa, joten siinä suhteessa on helpompaa, kun ei itse tarvitse ruokia valmistaa. 

Uudet syömistapani ovat siis tähän asti siis suvuneet oikein hyvin ja samaa voi sanoa jalkani kuntoutumisesta.

Tänään oli toinen fysioterapia käyntini ja teimme paljon erilaisia harjoituksia. Reenasimme jalkaa ilman tukea, jotta liikkeet eivät rasittaisi jalan lihaksia liikaa ja saisin parhaan mahdollisen hyödyn tekemisestä. Tietyissä liikkeissä lisäsimme nilkkoihin painot, jotta saimme aikaan tarvittavaa vastusta.

Pääasiassa liikkeet olivat jalan suoristamisia ja pitoja. Esimerkiksi selin makuulla jalan nosto suoraksi ylös ja siitä hitaasti laskeminen takaisin vaakatasoon. Samaa jalan suoristusta tein myös istuma-asennossa ja pienillä variaatioilla, kuten varpaiden osoitussuuntaa sisään tai ulospäin muuttamalla.  Tuntuu hassulta näitä liikkeitä yrittää selittää, joten voisin niistä erikseen kertoa tarkemmin ja ottaa kuvia aivan omassa postauksessa.

Harjoittelun aikana kerran tunsin jalassa kipua, muuten polvessani oli vain tasianen paineen tunne. Fysioterapeutini kertoikin, että tämä paineen tuntu usein tulee loukkaantuneelle alueelle ja saattaa vaivata pidemmän aikaa vamman parantumisesta. Nyt kuitenkin illan aikana jalkani on tuntunut hyvin väsyneeltä ja kipua on sekä polvessa että alaselässä. Olen kai reiden lihasten työn helpottamiseksi käyttänyt selän lihaksia väärin tai tehnyt liiketta jännittäen.

Kävelyharjoitukset sujuivat myös mukavasti. En linkuta, mutta kävely on erittäin hidasta, koska joudun ajattelemaan tarkasti minkä verran painoa uskallan jalalleni laittaa. Sain myös korjattua alkaneen ”ankkakävely” eli oikean jalan varpaat lähtivät kääntymään ulos päin ja vasemman jalan varpaat osoittivat suoraan. Tähän oli kuulemma syynä se, että saan parempaa tukialustaa kääntäessäni varpaita ulos. Tämä on täysin totta, sillä en voi koko painoa täysin jalalle laittaa, joten haen lisää vakautta kääntämällä varpaita väärin.

Paljon uusia neuvoja ja ohjeita kotona reenaamiseen ja taas tuntuu, että tämä ei olekkaan niin toivotonta kuin kuvittelin. Nyt ollaan jo matkalla toipumiseen!

JonnaK.