Darkness.

Aina välillä elämä heittää mustan, painavan viitan sen vaalean, valoisan ja kauniin päälle. Eilen kävi taas niin. Pelko. Ahdistus. Yksinäisyys. Menettämisen pelko. Lopun tuntu.  Ne kaikki kaatoivat mustaa päälleni, peittivät valon ja tahrasivat kauneuden. Itkin niin paljon, että en ole koskaan itkenyt.  Huusin. Itkin. Oksensin kaiken pahan olon ulos. Siltikään ei mikään enää ollut hyvin. Seisoin 5. kerroksen parvekkeellani ja tuijotin asfalttia. 

Pelästyin omia ajatuksiani. 

p.s. Muista valo.

Suhteet Oma elämä Mieli

Am I good enough?

Tämä on taas yksi niitä päiviä, jolloin tajuan miten väärässä paikassa olen elämässäni. Ei minun pitänyt olla täällä. Ei asua tässä kaupungissa, ei tehdä tätä työtä, ei olla ihmisenä tälläinen. Minun piti uskaltaa, nauttia elämästä, löytää oma paikkani, jotain mikä saa onnelliseksi ja jotain jossa olen hyvä.

En tosin ole koskaan ollut oikeastaan hyvä missään. Huono, ihan ok, keskinkertainen, joskus kai ihan hyväkin. Mikään ei koskaan kuitenkaan ole ollut se mitä minut on luotu tähän maailmaan tekemään. 

Olen pitkään miettinyt, että onkohan huono itsetuntoni tallonut kaiken hyvyyden minussa kuraisten kenkiensä pohjaan? Ehkä minussa on kuitenkin jotain, joka tekee minusta käyttökelpoisen tähän maailmaan? 

 

P.S. Muista löytää itsesi.

Suhteet Oma elämä Mieli Työ