Mitä nyt?

Mikä siinä on, että kun luulet elämän nyt vihdoin löytävän uomansa, joku tulee ja päättää, että paskat, et ole ansainnut mitään ja potkii mustelmille ja tappaa elämänhalun?

Juuri niin siinä taas pääsi käymään. 

Parisuhteeni naiseen, jonka luulin olevani elämässäni aina loppui pian 3 kuukautta sitten. Hän löysi miehen, eikä enää halunnut yrittää suhteemme viimeisinä kuukausina edes peitellä uutta rakkauttaan. Minä yritin vielä monta kuukautta uskotella itselleni, että kyllä tämä tästä, olimmehan yhdessä muuttaneet ulkomaille ja luvanneet, että pärjäämme tiiminä. 7 vuoden ystävyys ja lähes 5 vuoden vuoden suhde ei ollut hänelle minkään arvoinen. Minä en ollut hänelle enää minkään arvoinen. 

Nyt hän on muuttamassa uuden rakkaansa kanssa yhteen ja jatkaa elämäänsä kuin minua ei olisi ollutkaan. Hän elää meidän unelmia uuden ihmisen kanssa, meidän elämää, meidän rakkautta. Minä sen sijaan? Palasin Suomeen alle kuukausi sitten, nukun patjalla äitini olohuoneen lattialla, ilman tietoa tulevasta. En tiedä miksi olen ansainnut tämän, enkä tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Sen tiedän, että vihaan ja olen katkera. Itken ja haluan raivota. Yritän esittää, että kaikki on hyvin, mutta mikään ei oikeasti ole. Olen täysin puhki, täysin hukassa ja yksin. 

Minulle jäi suhteesta käteen vain ja ainoastaan epävarmuus siitä, että onko minua koskaan edes rakastettu. Niin ja paniikkihäiriö.

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli

Vuosi ilman uusia vaatteita

Olen jo pidemmän aikaa vähentänyt uusien vaatteiden ostoa ja yrittänyt pärjätä niillä millä olen vaatekaappini jo täyttänyt. Ensin vähensin shoppailua sen vuoksi, että ulkomaille muuton vuoksi ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta a) ottaa kaikkea mukaan b) sysätä niitä muiden riesaksi c) rahaa oli säästettävä. Vähitellen siis aloin myymään vaatteita Facebookin kirpputori-ryhmissä ja takakonttikirppareilla. Vietin useita tunteja n. puolen vuoden ajan kuvaten ja hinnotellen vaatteita, joita en ole koskaan käyttänyt tai jotka ovat väärän kokoisia tämän hetkiseen vartalooni, tai muuten vaan jääneet käyttämättä. Se tunne, joka tyhjentyvästä vaatekaapista saa on aika huima, samoin se muuttobudjetin kasvatus! Nyt Englantiin muutettuani olen ostanut ehkä yhteensä 6 vaatetta. Niitäkin miettiessäni huomaan ajattelevani, että olisin kai ilmankin pärjännyt ja voinut rahat käyttää esim. kämpän lämmityskuluihin. 

Facebookissa on kiertänyt jo jonkin aikaa haaste nimeltä Vuosi ilman uusia vaatteita. Yllätin itsenikin ja hetken mielijohteesta päätin osallistua. Se kai tuntui siinä hetkessä hyvältä ajatukselta. Olen päässyt jo viimeisen vuoden aikana turhasta shoppailusta ja vaatekaapin tyhjennyttyä olen myös huomannut, että en kaipaa myytyjä vaatteita lainkaan. Kaupoissa en kiertele enää oikeastaan yhtään. Nettikauppoja selailen, mutta harvoin sieltäkään löytyy mieluista ja omalle budjetille sopivaa ostettavaa. Joten, miksipä ei? Jotkut ihmiset ovat kritisoineet haastetta ja siihen osallistuvien ihmisten tarkoitusperiä. Itse kai osallistun vain omista tarpeista ja mielenkiinnosta kokeilla omia rajojani.

En myöskään aio kuluttaa kirpputoreja sen enempää, kuin tähänkään mennessä, sillä niistä harvoin mitään löydän näin isokokoisena. Muutenkaan kaupoissa vaatteisiin ahtautuminen ei ole ollut mieluista puuhaa moneen vuoteen ja tuntuukin vapauttavalta tajuta, että eihän sitä tarvitse tehdäkään. Tältä ”ostolakolta” en siis odota muuta kuin muutaman roposten säästämistä ja itselleni parempaa mieltä. 

 

Hyvinvointi Mieli Raha Trendit