
Voi jumalauta.
Töissä. Tänään 14h. Yksin. Huomenna 13h. Melkein yksin. Ainoa ajatus tällä hetkellä on juuri niin raju ja yksinkertainen, kuin tuo otsikko; voi jumalauta. Yritän muistella miksi halusinkaan tälle alalle, en keksi enää mitään. Kai minulla oli joku hieno maailman pelastus -fantasia mielessäni. Enää en halua pelastaa, kuin itseni. p.s. Muista ammatillisuus.