Lattian valinnan vaikeus

Ostamani asunnon lattia oli kirsikanväristä 3-sauvaista tammiparkettia. Lattia oli hyvässä kunnossa, mutta jokin tuossa värissä sai niskakarvani pystyyn, joten päätin vaihtaa asuntoon lattian ennen muuttoa. Lukkopontillisia lattioita on helppo asentaa itsekin ja jonkinlaisen sahan saisi varmaankin vuokrattua jostain. Kävin katselemassa netissä parkettien hintoja ja ne näyttivät keikkuvan 30-60 välillä. Värikin oli jo valmiiksi mietitty, haluaisin vaalean tammilattian, leveää lankkua viistetyillä sivuilla ja öljyvahalla. Sitten vain kaupoille ja ostamaan lattiaa. Mies lähti mukaan makutuomariksi.

Bauhaus, laminaatteja, laminaatteja ja vinyylilattioita. Minä halusin parkettia, mutta näin vain yhden, joka oli kiintoisan näköinen. Hintakin oli sen mukainen. Päätimme siirtyä seuraavaan kauppaan eli K-rautaan. Sielläkin vain ne kalleimmat mallit miellyttivät silmiä. Keräsin esitteitä mukaan ja jätin asian hautumaan. 

Seuraava ostosreissu suuntautui Starkiin, esillä oli taas hienosti kaikki laminaatit ja vinyylilattiat, mutta parketteja vain pari. Sivussa omassa telineessään oli Timberwisen parketteja, mutta niiden lähtöhinnat olivat 90 € kieppeillä per neliö, joten tyydyin vain silittelemään niitä. Otin kyllä pari kuvaakin, mutta nyt ei oltu eksymässä yli 50 € parkettien puolelle, komensin itseäni ja jatkoin matkaa. Yritin varmaan puoli tuntia löytää erästä esitteessä olevaa parkettimallia (ja riidellä sen etsinnästä miehen kanssa), kunnes myyjältä kysyessäni sain tietää, ettei kaikista malleista ollut paloja myymälässä. Saisin sellaisen kuulemma postilla kotiin, mutta kerroin etten ehtisi jäädä odottelemaan mallipaloja, kun asennuskin pitäisi aloittaa siihen aikoihin, kun mallipalat saapuisivat. Suuntasimme siis Starkilta RTV:lle ja vertailemaan seuraavia parkettilaatuja. 

Kello alkoi lähentyä sulkemisaikaa ja sanoin tyhmänä ensimmäiselle myyjälle, etten tarvitse apua. Raahaillessani eri parkettimalleja riviin omia vertailujani varten mies ystävällisesti muistutti, että myyjä osaisi sanoa heti mistä löytyy sellaiset mallipalat, joista minä olisin kiinnostunut. Yritimme taas löytää myyjää, mutta hän oli ehtinyt löytää toisen asiakkaan. Saimme avuksemme toisen myyjän, jolle selitin speksit joilla olen parkettia etsimässä. Myyjä katsoi parkettivalikoimaani ja vei minut samalle mallipalakäytävälle, jossa olin jo touhuillut itekseni ja osoitti laajalla kaarella, että täältä näitä eri parketteja löytyy. Yritin vielä kysyä, että löytyisikö täältä vielä samantyylisiä parketteja, kuin mitä olin jo raahannut omaan katselmukseeni, mutta hän totesi, että tästä käytävältä löytyy kaikki. Meillä oli pieni WTF moment miehen kanssa kun katselimme myyjän poistuvaa selkää. Totesin miehelle, että tänne en ainakaan rahojani kantaisi ja lähdimme pois. 

Seuraavana päivänä lähdin yksikseni Novafloorin näyttelytilaan Varistoon, jossa voisi katsella parketteja isompina alueina. Silittelin eri lattiamateriaaleja ja valokuvailin eri värejä. Sain vahvistuksen sille, että haluaisin valkovahattua tammea väriksi ja kiinnostuin Trinity-lankkulattiasta ja Saksalaisen Meisterin kalanruotoparketista. Trinity oli taas sieltä kalliimmasta päästä, mutta se tuntui ihanalta, kun sitä silitteli. 

En silti osannut tehdä päätöstä. Yritin samaan aikaan miettiä millaisen sohvan ja sängyn hankkisin uuteen asuntoon ja omakin asunto piti myydä. Liikaa asioita yhdelle pienelle tytölle. Lattian valinta jäisi siis seuraavaan viikkoon. 

tyo-ja-raha raha sisustus

Kauppojen teko

Luulin, että kun ostotarjous on hyväksytty, niin voisin ihan vain chillailla kauppoihin asti. Hah. Seuraavana päivänä puhelin pirisi tauotta. Kiinteistönvälittäjä halusi pankkini tiedot, sillä kaupat järjestetään aina ostajan pankkiin (koska rahat ovat siellä). Oma pankkihenkilöni soitti lainapapereista ja pohdimme korkokattoa. Samalla kävi ilmi, että olin laittanut hieman mutkia suoriksi ostamalla asunnon myönnetyllä lainalla ja perheeltä lainaamillani rahoilla. Pankki nimittäin mittaa riskiä koko asunnon hinnalla ja nyt ongelmalliseksi tuli yhtiölainan osuus ja myymätön oma asuntoni. 

Kyllä, ehdin jo säikähtää etten saakaan ostaa asuntoa, tai että minun pitää pistää pikakaupoilla omani myyntiin. Mutta sitten pankkihenkilöni totesi, että kun olemme kuitenkin vakavarainen ja tuttu perhe (kaikkien perheenjäsenten rahat & lainat ovat samassa pankissa), joten eiköhän tätä tilannetta voida kestää siihen asti, että oma asuntoni myydään, varsinkin kun pääkaupunkiseudulla kaksiot menevät nopeasti kaupaksi. Huh.

Sitten soitin äidille ja kerroin että pankki soittaa kohta ja että äidin tehdävä on neuvotella korkokatosta. 

Kiinteistövälittäjä soitti taas ja ehdotti kauppapäivää. Luulin että voisin kipitellä lähipankkiin tekemään kaupat, mutta niitä tehtiinkin vain keskitetysti Helsingin keskustassa. Kaupat tehtäisiin seuraavan viikon perjantaina klo 10. Lupasin olla paikalla, sillä se oli ainoa sille päivälle vapaa aika kaupanteolle. 

Puhelin soi taas, siellä oli äiti joka kertoi, että en maksaisikaan oman asuntoni myyntihinnalla pois yhtiölainaa, vaan maksaisin asuntolainaa vähemmäksi, jolloin korkokaton tarvekin puolittuu, samoin hinta. Mahtavaa! Tämän takia äiti neuvottelee asioista ja minä opin vieressä. Seuraavaksi soitti taas pankki ja varmisti korkokattoasian ja sanoi laittavansa lainapaperit minulle sähköisesti allekirjoitettavaksi. 

Kiinteistövälittäjä taisi soittaa vielä kerran ja kysyin samalla sujuvasti, että pääsisinkö ennen kaupantekoa vielä uudelle asunnolle mittailemaan sohvan kokoa. 

Sitten vannoin, että jos puhelin soi vielä kerran, niin en vastaa. Koetappa tuossa keskittyä töihin. Tein suosiolla kevyempiä hommia, joita ei tarvinut ajatella niin kovasti. 

Seuraavana aamuna, ennen kuin muut tulivat töihin kävin kysymässä esimieheltä livistysluvan kaupantekopäivälle. Päätimme, että olisin samantien koko aamun saldovapaalla.

***

Kauppapäivä tuli, yritin ottaa print screeniä mobiilipankistani, sillä lainarahat olivat tulleet aamulla tilille. Ei onnistunut, mutta otin sitten kuvia jännittyneestä tyttösestä metrossa ja lähettelin niitä ystävilleni. Täytyy myöntää, että hetken teki mieli suunnata pankin sijasta lentokentälle ja ottaa ensimmäinen mahdollinen lento Bahamalle, mutta jätin välistä.

Odotin pankin edessä jännittyneenä vähän ennen  klo 10. Tapasin myyjät ja kiinteistövälittäjän ja kipittelimme neuvotteluhuoneeseen. Kauppoja oli ihana tehdä, juttelimme Lauttasaaresta ja asunnon ihanuudesta, myyjien uudesta asunnosta ja asuntokaupoista ylipäänsä. Kaikki kaivoivat passinsa kiltisti esille tarvittaessa ja sitten esille tuotiin ikivanhalta näyttävä osakekirja. Sinne merkittiin siirtoilmoitus omistajuudestani ja sitten osakekirja jatkoi matkaansa minun pankkini holveihin. Allekirjoitimme kauppakirjat, pankki siirteli rahoja ja maksoi samalla varainsiirtoveroni Verottajalle. 

Nyt minulla oli kaksi kaksiota ja ihan järjetön määrä velkaa. Kaupungissa kun olin, niin olin sopinut meneväni ystävän kanssa lounaalle ja sain purettua jännitystäni ennen töihin menoa. Illaksi ostin pienen pullon Möetiä ja sillä sitten kilisteltiin kauppoja. 

Vihdoinkin minulla on 50-luvun kaksio Lauttasaaresta, siltä kadulta johon aina halusin muuttaa, siitä talosta jota olen monesti katsellut haikeana, että asuukohan tuolla onnellisia ihmisiä. Muutaman sadan metrin päässä merestä. Laru, täältä tullaan <3

suhteet oma-elama raha sisustus