Aika tarkalleen vuosi sitten kirjoittelin ensimmäisiä päivityksiä pyöräreissaamiseen ja sen aloitukseen liittyen. Yhtenä aiheista oli tottakai retkeen tarvittavat peruskamppeet ja niiden valikoituminen, kun oikein mitään retkeilyvarusteita ei ollut kaapeissa valmiina.

Lopultahan kävi niin, että päivityksen jälkeen makuualusta ehti vielä vaihtua reissuja: matkaan päätyikin Klymitin sijasta paksumpi, mutta silti hyvin pakkautuva Big Agnesin Air Core Ultra. Pitkälti kyljellään nukkuvana ja leveälantioisena vähän paksumpi patja houkutti ja tähän olen kyllä ollut todella tyytyväinen. Täydellisessä maailmassa olisin ostanut normipituisen, mutta leveämmän mallin, mutta se oli valitettavasti loppu joka paikasta. Kapeammallakin patjalla sai kyllä erinomaisen hyvät yöunet, mutta jos ja kun päivitys joskus tulee eteen, tiedän mihin tähtään.

Osittain epäonnea…

Tuossa vuodentakaisessa varustepostauksessa totesin kirjoittavani pyörälaukuista enemmän siinä kohtaa, kun ne saapuisivat. No, eivät saapuneet riittävän ajoissa ennen matkaa. Tai no, vielä tarkemmin yksi oikea laukku ei saapunut koskaan. Tilasin Bikesterilta kolmeen kertaan WOHO:n matalan runkolaukun, mutta todennäköisesti jossain verkkokaupan tuotetietojen ja varastomerkintöjen välillä olevan virheen ansiosta paketista ilmestyi kolme kertaa koko runkokolmion täyttävä laukku. Lopulta oli myöhäistä lähteä enää vaihtamaan tuotetta tai etsiä sille (kohtuuhintaista) korvaajaa, joten päädyin ottamaan väärän laukun käyttöön. Ei siinä, hyvänä puolena laukussa oli toki enemmän tilaa kuin siinä alunperin ajatellussa. Huonona puolena syvän, jaokkeettoman laukun pakkaaminen ja tavaroiden kaivelu on paljon hankalampaa, enkä pitänyt roll top -mallin sulkumekanismista ollenkaan: täyttötavasta riippumatta laukku oli aina vähän kenollaan rullauksen puolelle. Myöskään rungon sisään ei jäänyt enää tilaa yhdellekään pullotelineelle.

Pitkän helteisen jakson jälkeen sääennusteen äkillisesti huononnuttua juuri reissun ajalle päädyin vähän ex tempore ottamaan lopulta mukaani myös pyöräilyrepun. Osin lisävaatetuksen takia, mutta myös saadakseni korvattua puuttumaan jääviä juomapulloja. Divergen rungossa on pullotelinepaikka myös alaputken alla, mutta yhdellä pullolla ei olisi pitkälle pötkitty. Aikataulu ja budjetti eivät enää tuossa kohtaa myöskään antaneet periksi lähteä etsimään vaikkapa etuhaarukkaan tulevia lisäkiinnitysratkaisuja. Sujuihan se yllättävän hyvin näinkin, mutta jatkossa toivottavasti paremmin.

Sääolosuhteet toivat mukanaan myös aiemminkin sivutut ongelmat öisessä viihtymisessä. Olin ajoittanut reissun näennäisen turvallisesti heinäkuulle, kun lämpötilat ”varmasti” olisivat jo mukavan kesäiset ja öisinkin lämpimämpää. Lopulta kymmenen päivän reissuun mahtui kaksi sateetonta päivää ja kosteuden lisäksi öisin lämpötila laski lähes joka yö seitsemän-kahdeksan asteen tuntumaan. Tulipahan ainakin todettua, että omassa käytössäni +6 asteen comfort-luokiteltu makuupussi ei riitä mukavaan nukkumiseen noissa lukemissa. Ei edes pitkän merinokerraston, ohuen pipon ja matkan varrella päivitettyjen paksumpien villasukkien sekä sormikkaiden kanssa. Periaatteessa vikaa olisi voinut olla myös eristämättömässä makuualustassa, mutta kylmä tuntui käyvän päälle kaikkialta muualta paitsi alapuolelta, joten alusta saa kulkea mukana jatkossakin.

…mutta myös onnistumisia

Hyviäkin valintoja tuli onneksi tehtyä! Erityismaininta Terra Novan Zephyros Compact -teltalle, joka oli tarjoushintoineen kaiken Englannista kikkailun arvoinen. Toki tässäkin haaveet ovat kirjaimellisesti korkeammalla ja teltassa, jossa 180-senttinen reissaaja mahtuisi kenties istumaan suorassa, mutta reilun 150€ ostokseksi tätä on kyllä hankala päihittää. Tällä mennään ehdottomasti niin pitkään, kuin budjetti pysyy läheskään nykyisen olemattomalla tasolla. Käytettynä löydetystä Sea to Summitin Aeros Ultralight -tyynystäkään ei ole mitään pahaa sanottavaa, suosittelen kaikille.

Ja vaikka pyörälaukkuhommat eivät kaikkineen menneetkään ihan putkeen, osoittautui kokonaisuus ajatuksena varsin toimivaksi. Käytössä oli siis muutenkin WOHOn laukuista koostuva setti: runkolaukun lisäksi isohko satulalaukku makuupussille ja muille pehmeille asioille (valitettavasti isointa, 18-litraista ei ollut Bikesterin tuolloisessa alessa saatavilla), pieni vaakaputken päälle tuleva laukku, tankoon kiinnitettävä pullopussi (käytännössä naposteltavapussi) ja tankoon kiinnittyvät valjaat, joissa itselläni matkasi teltta ja sen mukaan kääritty makuualusta. Kaikki näistä ajoivat asiansa hyvin, joskin makuupussin ja muut pehmeät tavarat syövän satulalaukun ahtaminen olikin vähän turhan työlästä.

Mikä menee uusiksi?

Parantamisen varaa tosiaan löytyi, vaikka mitään varsinaisia katastrofeja ei kohdalle osunutkaan. Syksyn ja talven aikana myyntiin menivät niin makuupussi kuin isoimmat pyörälaukutkin. Talven ajan kyttäilinkin sitä, mistä löytyisi näille korvaajat työttömälle sopivaan hintaan. Pitkään ostoslistalla oli jokin Cumuluksen pussi, jonka olisi vielä saanut tuunattua omiin tarpeisiin sopivammaksi. Päädyin kuitenkin lopulta itselleni vieraamman Nomadin nyt jo valikoimasta poistuneeseen makuupussiin, löydettyäni sen Cumulusta edullisempaan hintaan, pienellä lisäalennuksella – ja sopivammalla osamaksumahdollisuudella 😀 Naismallin pussissa – harvinaisesti silti 180-senttiselle sopivana – spekseihin kuuluu jo valmiina mm. toivottu lämpimämpi varvasosasto. Comfort-lämpötila laskee muutamalla pykälällä +3 asteeseen (luotan vähän myös siihen, että kesäyöt eivät tulevaisuudessa ole pääosin seitsemänasteisia) ja pääosin untuvasta koostuvan täytteen ansiosta myös pakkauskoko pienenee himpun verran. Toisaalta olen juuri se tyyppi, jolla ei niillä testiretken hellekausiöinäkään ollut hippuakaan kuuma sen kuuden mukavuusasteen pussin kanssa, vaikka jonkun mielestä moinen makuupussi kesäkäytössä on sulaa hulluutta.

Korvaavat laukut löysin ilokseni käytettynä, Shimanon ”sisarmerkin” Pro Bikegearin mallistosta. Nyt rungossa on viimein se kaivattu matala laukku ja sen parina hieman isompi satulalaukku, näiden isoimpien laukkujen yhteistilavuuden pysyessä samana. Nyt kuitenkin runkoon jää tilaa myös niille pullotelineille, joista toiseen mahtuu kätevästi Topeakin työkalu- ja tarvikekotelo ja toiseen puolen litran juomapullo. Vaikka etsinkin varsinaisesti korvaajia vain noille isommille laukuille, sain samaan pakettihintaan mukaan myös toisen pullopussin ja pienen tankolaukun. Ensin mietin pistäväni nämä myyntiin, kunnes tajusin saavani nuokin kätevästi pyörään kiinni. Käytännössä ilmaista lisätilaa, eli enemmän eväsherkkuja! Reppu saa jatkossa jäädä kotiin, mutta suunnitelmana on ottaa pitkille retkille mukaan Evocin vyölaukku, joka kantaa pienen juomarakon verran lisää vettä, mutta toimii myös pikkutavaroiden kantamiseen ilman pyörää turisteillessa.

Pientä kivaa ja ikuisia ongelmia

Hankintalistalla on vielä ainakin Problem Solversilta löytyvät pienet kiinnitysankkurit, joilla etuhaarukkaan saisi remmien kanssa käyttöön vähän lisää just in case -säilytystilaa. Vanhemman mallin Divergen haarukasta ei löydy uudempien mallien tarjoamaa kahden ruuvin pullotelinepaikkaa, mutta ankkureiden kanssa sen yksittäiset etutarakkareiätkin pitäisi saada jokseenkin kätevästi apukäyttöön.

Näiden lisäksi haaveissa on päivittää joitain pieniä juttuja, kuten valaisimet ja retkilautanen. Myös vaatteiden osalta on mietinnässä mahdollisuuksia parantaa monikäyttöisyyttä ja vähentää valikoimaa. Harmaita hiuksia aiheuttavat tuttuun tapaan myös kengät: Niillä hyvillä pyöräilykengillä ajaa vaikka maailman tappiin, mutta jäykkäpohjaisina ja melko painavina niistä ei ole kävelykengiksi sen enempää kaupunkituristeiluun kuin kansallispuistoihinkaan. Muuten hyvät tennarimaisemmatkin lukkokengät kyllä löytyy, mutta niihin ei toki mahdu hankalajalkaisen pidempään ajoon vaatimia tukipohjallisia. Viime kesän reissussa käytetyt sandaalitkaan eivät oikein istu leirioleilua isompaan käyttöön. Toistaiseksi mieleen tulleet vaihtoehdot ovat joko turhan kookkaita pakattavia (kaikki ns. normaalit kengät), omaan jalkaan sopimattomia (99% paljasjalkakengistä) tai turhan hintavia (Vibram Furoshikit). Ihan kuin isojalkaisena ja ilmeisen ”väärän” jalan mallin omaavana naisena kenkien ostaminen ihan normaaliinkaan käyttöön – tai pyöräilyyn – ei olisi riittävän työlästä. Katsotaan mitä tässä lopulta ehtii tapahtua ennen seuraavia megaretkiä.