Sataa, sataa ropisee, pili pili päivä 8
Repovedellä vietetyn laatuajan ja alkupäivän maisemakurvailun jälkeen matka jatkui taas vähän vähemmän suunnitelmallisesti. Sadepäivää Ristiinassa viettäessäni olin hieman oikonut loppumatkan reittiä hyvittämään aikasakkoa. Isoimmat muutokset tulivat juuri tähän kohtaan, mihin alunperin olin piirrellyt eniten ”turhia” maisemakoukkauksia. Päivän suunniteltu määränpää olikin ”jossain sopivassa kohtaa Vuolenkosken kylän jälkeen”.
Ei kahta kuivaa päivää
Repovedeltä lähtiessä loputtoman tuntuisesti kumpuileva tie aiheutti hieman epäilyksiä päivän hauskuudesta, mutta onneksi hyväkuntoinen tie ei ollut lopulta raskas ajaa muuten kuin vastatuulen osalta. Juuri ennen päivän ensimmäistä kauppataukoa Vuohijärvellä loppuvastuksena oli kuitenkin melko hervottomalta tuntunut ylämäki. Paikallinen kyläkauppa tarjosi kuitenkin hyvät lounaseväät ja Luonto- ja kulttuuritalon aurinkoiset portaat miellyttävät piknikpaikan. Matkalla kohti hyvin epämääräistä kohdettani pysähdyin seuraavan kerran Jaalassa jopa hieman tylsäksi käyneen, mutta onneksi tasaisemman tieosuuden jälkeen. Ehdin jo hetkellisesti innostua huomatessani kaupan lähellä myös mukavan näköisen kahvila Minnan Unelman – vain huomatakseni, että se oli juuri ehtinyt sulkea ovensa.
Edellinen päivä Repovedelle ajaessa oli sujunut poikkeuksellisesti kuivassa säässä, mutta vahinko otettiin tällä pätkällä takaisin. Noin 20 kilometriä ennen Vuolenkoskea sade löysi taas pyöräilijän ja kymmentä kilometriä myöhemmin puhuttiin jo täydestä kaatosateesta. Mikäpä sen mukavampaa etenkin siinä kohtaa, kun ei ole oikein varma mihin oikeastaan on tähtäämässä ja millaisen työn takana sopivan telttapaikan löytäminen illalla on. En ollut etukäteen löytänyt alueelta oikein mitään varmoja kahviloita tai muita ruokapaikkoja, mutta tiedossa oli tuoltakin kylältä löytyvä pikkukauppa, josta paremman puutteessa löytyisi jonkinlaiset ilta- ja aamupalatarvikkeet. Voin kyllä todeta, että en ole varmasti koskaan ollut yhtä onnellinen huomatessani yhtäkkiä tien sivussa odottamattoman, auki olevan ravintolan kuin ajaessani Rantamestan kohdalle. Täältä saisi jotain jonkun muun tekemää ruokaa! Kuivissa sisätiloissa! Mikä parasta, ehdin paikalle juuri keittiön ollessa vielä auki, joten pienen purtavan sijaan pääsin nauttimaan kunnon pizzasta kylmän kolajuoman kanssa.
Ravintolan pöydässä vierähti hetki ja toinenkin puhelimesta vuoroin somea ja vuoroin sadetutkaa tuijotellen. Katsoin tutkan lupaavan pientä sateetonta hetkeä iltakahdeksalle. Tämä piti onneksi paikkansa ja lähtövalmiina säntäsin ulos, pyörän päälle, kohti kylän keskustaa ja sen ohi. Seitsemän kilometriä myöhemmin olin ennalta katselemallani alueella, odotusten mukaisesti ajamassa läpi kangaspohjaisen mäntymetsikön. Paria haarautuvaa pikkutietä koevilkaistuani löysin nopeasti mainion kotipaikan ja pystytin teltan pikavauhtia – ehtiäkseni juuri kömpimään sen sisään ennen kaatosateen alettua uudelleen. Vaatteidenvaihto pienen teltan ulkopuolella olisi ollut mukavaa, kuten jonkinlainen puhdistautuminenkin yhtä lailla avoimemmassa tilassa. Aina ei kuitenkaan voi voittaa määräänsä enempää ja olin päivän suoritukseen varsin tyytyväinen tällaisenaankin.
