Kahden viikon pukeutumiskysymys

Parin viikon reissuvaatteiden miettiminen on aina oma hommansa. Saati sitten Suomen kesässä. Tai kun sitä laukkutilaa on käytössä kaikelle tavaralle – makuupussi mukaanlukien – yhteensä ~20 litraa. Jonkin verran ajatuksia on saanut pyöritellä, ennen kuin olen päässyt edes alustavaan suunnitelmaan siitä, mitä päälle ja laukkuun kannattaisi varata. Samalla olen hieman kauhun sekaisin tuntein katsellut Facebookin bikepacking-ryhmän postauksia, joissa ääriään myöten runko-, tanko- ja sivulaukuilla lastattujen pyörien kuvia ihastellaan siitä, miten pienen näköiseen tilaan kaikki muutaman päivän retken tavarat on saatu mahtumaan… No, todellisuus valkenee sitten testipakkauksissa.

Villa naisen tiellä pitää.

Vaatteissa korostuu aika monessa kohtaa taikasana ”merino”, tuo niin talvisen kuin kesäisenkin liikkujan ystävä. Ihan kaikkea pyöräilykamaa ei kuitenkaan villaisena saa, eikä isollakaan merinovarastolla ihan kaikilta hajuhaitoilta pääse välttymään. Paitaosastolle tämä on kuitenkin aika selvä valinta ja mukaan lähtee varmaankin täysin hihaton ja/ tai lyhythihainen, sekä pitkähihainen, ohut merinopaita, joita voi viileämmällä säällä kerrostaa tarpeen mukaan. Teknisiä pyöräilypaitoja normaalimman näköisissä villapaidoissa kehtaa myös hyvillä mielin kierrellä katselemassa nähtävyyksiä. Myös pyjamapuoli hoituu villan voimin, samoin kuin pääosa alusvaatteista: sukkien ja ”hengailualkkareiden” lisäksi sporttiliivejä on kivasti saatavilla merinoisina myös ajopaitojen alle.

Mutta mites ne pöksyt?

Niin, villakaan ei pelasta ihan kaikkea, nimittäin kunnon ajohousuja en vielä villaisina ole löytänyt. Tällaisella matkalla takamuksen hyvinvointi on kuitenkin kohtuullisen tärkeää, joten materiaalivalinnoista täytyy joustaa. Vaatekaapissa on tarjolla niin shortsimittaista kuin pitkälahkeista pyöräilyhousua säämiskällä, eli sitä perinteistä maantietrikoota. Äkkiseltään se looginen ja helppo valinta. Kuitenkin, ainakin näin naisihmisenä samoilla vaippapöksyillä useampana kesäpäivänä peräkkäin ajaminen – housuja pesemättä – ei tunnu järin houkuttelevalta. Olen kyllä ennakoinut reissun varrelle pari-kolme pyykkipäivää sopivissa paikoissa, mutta jokailtainen ajohousujen pyykkäyshetki teltansuulla ei kyllä kiinnosta yhtään.

Tällä hetkellä johtavana suunnitelma onkin yhdistää maastoshortsit erillisiin pyöräilyalushousuihin. Näin pyykkiä syntyy ”luvan kanssa”, mutta huomattavasti pienemmistä vaatteista, joiden kuljettaminen seuraavalle pesupisteelle ei harmita samalla lailla. Samalla maastoshortsit larppaavat merinopaitojen tapaan lycrapöksyjä paremmin ns. normaalien ihmisten vaatteita välipysähdyksillä, samalla kun toimivat mahtavasti pyörän päällä. Huonona puolena hyviä alkkareita ei löydy valmiina kaapista ja niillä on ihan hyvin hintaa niinkin pieneksi vaatekappaleeksi. Niitä on kuitenkin pitänyt hommata ihan arkipyöräilyäkin silmällä pitäen, joten tästä tulee ihan hyväksyttävä menoerä. Lisäoptimointina maastoshortsien kanssa kylmemmät päivät pystyy tarvittaessa paikkaamaan niillä yöseuraksi varatuilla merinopitkiksillä. Sadehousujen kanssa olen yhä vähän kahden vaiheilla. Tai no, oikeastaan tosi pitkällä siellä päässä, missä lenkeillä on tottunut välillä kastumaan, tekniset vaatteet kuivaa kyllä vauhdilla. Taskuun pakkautuva sadetakki kyllä löytyy, mutta tällä hetkellä tuntuu, että aivan hurjan sadepäivän osuessa kohdalle luovuttaminen ja telttaan käpertyminen ovat ihan validi vaihtoehto.

Entä vielä alemmas jalkaan?

Yksi edelleen ilmassa oleva kysymys on kenkien valinta. Pyöräilykengät itsessään eivät ole ongelma, hyviä kenkiä löytyy kaapista muutamatkin eri tarpeisiin. Jos mitään hajoamisia ei tapahdu, reissuun valikoituu mitä todennäköisimmin se eniten käytössä oleva kevyehkö perus-maastokenkäpari. Tukevammat maastorälläyskengät ja siistimmät, tennarimaiset kaupungillakulkemiskengät saavat jäädä kotiin odottelemaan.

Mutta ne kakkoskengät! Ihan jo kenkien ja jalkojen hyvinvoinnin takia mukaan on toki otettava toinen kenkäpari. Jäykkäpohjaisilla pyöräilykengillähän ei muutenkaan kävele huvikseen montaakaan metriä. Ihan vain teltalla hengailuun kätevin valinta olisi varmaan jotkin kevyet tossut, tai jopa sandaalit. Matkan varrelle on kuitenkin suunniteltu parikin kansallispuistoetappia, joissa ainakin helpommilla poluilla pitäisi päästä etenemään mukavasti. Kaapista löytyy tähän varsin passelit ulkoilukengät, mutta vaikka ovatkin jopa vähän keskimääräistä kevyemmät retkeilylenkkarit, ne on niin isot! Kun pakkaustilaa on rajallisesti, ovat koon 42-lenkkarit äkkiä yhtä paljon uhka, kuin mahdollisuus. Vaellussandaalien tai vastaavien hankkiminen taas tuntuu vähän typerältä, kun en ole vielä koskaan muussa käytössä sellaisia kaivannut. (Ja no, onhan ne vähän karmeita.) Tämä kysymys ei siis vielä ole täysin ratkennut, onneksi vielä on hetki aikaa miettiä.

Onko teillä muilla hyviä tärppejä, tai kenties samanlaista pohdintaa käynnissä? Kaikenlaiset hyvät ja huonot kokemukset ovat tässäkin aiheessa ehdottoman tervetulleita – varsinkin kenkien saralta.