Minne mennään? Reittivalinnat ensimmäiselle pyöräretkelle.
Sain ensimmäisen ajatuksen kesän pyöräreissusta aika tarkalleen vuodenvaihteessa. Epäsuorasti ajatuksen taustalla oli kaikenlaista ja etenkin työuupumuksen jäljiltä kaipasin yhä enemmän sekä selkeitä muutoksia ja vaihtelua arkeen, että vaihteeksi jotain positiivista, mitä odottaa ja minkä parissa puuhastella. Sittemmin useampi asia on muuttunut – lähdin työpaikastani, mutta päädyinkin uusien mahdollisuuksien maailman sijaan himmailemaan poikkeustilassa neljän seinän sisällä – mutta en todellakaan muista, milloin viimeksi olisin suunnitellut jotain tulevaisuudessa häämöttävää yhtä innoissani!
Alkuun koko ajatus oli vain jostain tupsahtanut hassu päähänpisto. Hyvin nopeasti kuitenkin totesin, että miksi ihmeessä ei! Tässähän olisi mitä parhain tilaisuus tehdä jotain uutta, erilaista, hauskaa ja lopulta melko helppoa. Jouduin alkuun hieman toppuuttelemaan itseäni siinä, että en kuitenkaan heti sillä sekunnilla tekisi kaikkia päätöksiä ja hankintoja reissun suhteen. Kyllä, olen ehkä hieman sitä nopeasti innostuvaa, mutta myös innostuksen unohtavaa sorttia, joten ajatuksia kannattaa hieman varmistella ennen niihin sitoutumista. Hyvin nopeasti päädyin kuitenkin varsin luontevasti soljuvaan suunnitteluvaiheeseen, jossa ideat ja toteutukset alkoivat loksahdella paikoilleen. Ainakaan vielä ei mieli ole ehtinyt muuttua.
Niin, minne mennä?
Vaikka helposti voisi ajatella varsinaisen reittisuunnitelman oheistekijöineen olevan se isoin kysymys, olen itse varmasti käyttänyt enemmän aikaa kaiken muun pohtimiseen. Ensimmäistä oikeasti pitkää reissua suunnitellessa varsinkin varustepuolta on täytynyt miettiä melko paljon, kun mitään valmista vakiosettiä ei ole jemmassa. Toisaalta tuollainen tiedonkaivelu, vertailu ja pähkäily on minusta aina ollut hauskaa puuhaa, joten mikäs siinä speksaillessa. Itse retkisuunnitelma hoituikin sitten sillä toisella itselleni varsin luontevalla tavalla, eli vähän lonkalta ja fiilispohjalta.
Sain idean, että ensikertalaisen retkeä hieman keventämään suunnittelisin reitin niin, että poikkeaisin sen varrella parinkin kaverin luona. Näin tiedossa olisi kaksi valmista ”varikkopysähdystä”, jossa olisi tarjolla lämmin majoitus ja tarvittaessa hieman hengähdysaikaa ja huoltomahdollisuuksia. Ja pesukone, tuo kevyesti matkaavan iloinen ystävä. Keksin nopeasti pari paikkakuntaa, josta varmasti löytyisi vastaanottavainen majapaikka ja jotka olisivat hieman samalla suunnalla, mutta riittävän kaukana toisistaan. Hyvä alku. Seuraavaksi bongasin kartasta yhden sopivalle suunnalle osuvan kansallispuiston, joka myöhemmin sai toisen kaverikseen. Yhdessä kivassa entisessä asuinkaupungissakin voisi poiketa samalla! Hei, tuon yhden välin pääsisi sopivalla ajoituksella oikaisemaan vesitse! Hyvän alun jälkeen mopo lähtikin keulimaan onnistuneesti ja toinen kaveripysähdyskin jäi joi pois reitiltä muiden kivojen paikkojen alta.
Oisko yhtään tarkempia suunnitelmia?
Käytännössä mielessä oli siis muutama isompi siirtymä, joille Google Mapsin avulla katsastin sopivan näköisiä reittejä. Varsinaiseen reittisuunnitteluun käytin Komootia, joka osaa kätevästi ehdottaa toivottuun pyöräilytyyliin (maantie, maasto, gravel) sopivia reittejä lähtöpisteen ja määränpään välille. Usein kolmannessa välilehdessä oli kuitenkin auki vielä Bikemap, jonka erottelu eritasoisista teistä ja poluista on Komootia visuaalisempi. Lähtökohtana oli välttää valtateitä ja keskittyä ajelemaan pienempiä, jopa hiekkateitä mahdollisuuksien mukaan.
Päivämatkat pyrin suunnittelemaan niin, että reitti kulkee päivittäin jonkin taajaman läpi. Näin on mahdollista käydä hankkimassa aina vuorokauden evästarpeet kerrallaan ja parhaimmillaan poiketa lounaalla jossain paikallisessa kuppilassa. Suomi on ihana kesämaa ja mitä enemmän kesäkahviloita, jäätelökioskeja ja marjanmyyntikojuja matkalle osuu, sen parempi!
Parin päivän Komoot-klikkailun jälkeen rengasreitti oli muotoutunut valmiiksi melko vaivatta. Päivämatkatkin on pääpiirteittäin hahmoteltu. Olen suunnitellut reitille muutaman leirintäalue- tai maatilamajoituskohteen, joiden kohdalla päivän ”tavoite” on jotakuinkin kiveen hakattu. Suurin osa alustavista päiväkohtaisista suunnitelmista on kuitenkin juuri sitä, alustavia: Jos jaloissa on virtaa ja ajohaluja riittää, voi aina ajaa vähän ajateltua pidemmälle, ennen kuin etsii sopivan telttailupaikan. Jos taas surkea sää syö kiinnostuksen tai paikallisnähtävyydet vievät mennessään, voi sen päivän lopettaa vähän lyhyeen.
Parin viikon retkelle kertyy pituutta yhteensä hieman alle 1000 kilometriä ja päivämatkat vaihtelevat välipysähdyssuunnitelmien mukaan tällä hetkellä 50 ja 100 kilometrin välillä. Koronakesän ansiosta ja kahden viikon kokonaisaikaa rajanneiden tapahtumien peruunnuttua joustovaraa muuttuville suunnitelmille on entistä enemmän ja on jopa todennäköistä, että pieniä muutoksia tulee tapahtumaan. Etenkin vähän puisevaksi suorittamiseksi hyvien, järkevien vaihtoehtojen puutteessa muodostunut lopun kotimatka voi hyvinkin päätyä vielä kiertämään jotain hauskempaa kautta yhden tai kahden sakkopäivän turvin.