Niin se vaan syysväsymys saapui tänäkin vuonna, vaikka mieliala on muuten ollut kunnossa. Lyhyessä ajassa tapahtuneista suurista muutoksista huolimatta en ole havainnut epätoivon tunteita, joita on pimeyden tai vastoinkäymisten johdosta nuorempana tullut melko helpostikin. Väsähdin viime syksynä arjen pyörittämiseen niin, että mielessä pyöri käsittämättömiä ajatuksia. Mietin esimerkiksi, että jos ajaisin vahingossa auton ojaan, pääsisin sairaalaan lepäämään. Eikä käynyt mielessä, että siinä voisi käydä pahastikin. Pää oli täynnä harmaata sumua, kun yritti vähäisillä unilla selviytyä kaikesta, oli pimeää ja vettä satoi jatkuvasti. Masentunut en ollut, mutta serotoniinitasot siis aika vähissä varmasti. Lopulta vaihdoin päivätöihin, ja vähitellen uupumuskin alkoi helpottamaan.

Nyt on ollut päiviä, ettei ole virtaa ylimääräisiin hommiin, vaikka olisi nukkunut seitsemän-kahdeksan tuntia. Yritän tuolloin vain muistaa, että tämä on ohimenevää, ja jossain vaiheessa olen taas touhukas. Makoilen sohvalla selaten tietokonetta tai lehtiä, ja hoidan tietysti normaalit arkiaskareet. Pahasti kasaantuneet kotityöt eivät helpota oloa. Parikymppisenä tuli alakuloa lääkittyä baariin lähtemisellä, mikä ei tietenkään auttanut yhtään. Alkoholi sotkee aivojen välittäjäaineiden toiminnan, valvominen lisää negatiivista vaikutusta ja siihen sitten päälle vielä mahdollinen morkkis. Mieli oli masentunut, ja positiiviset päivät tuntuivat kaukaiselta ajatukselta. Tuolloin lähinnä ärsytti, jos joku alkoi lässyttämään vitamiinien syömisestä ja nukkumisesta. En kyllä tänäkään päivänä ole aivan varma, onko ekstravitamiineista ollut apua uupumuksen selättämisessä. Tuskin haittaakaan, aina voi kokeilla.

Oman väsymyksen tunnistaminen ja hyväksyminen helpottaa. Moni muukin on samassa tilanteessa, syksy on hankalaa aikaa. Ruokahalussakin voi olla suuria muutoksia suuntaan tai toiseen. Joku kokee saavansa lohtua herkuista, eikä ehkä ole niin vaarallista syödä viikossa kaksi suklaapatukkaa yhden sijaan. Ehdit tiputtamaan pari kiloa kevättalvella auringon tullessa takaisin, jos siltä tuntuu. Mikäli terveellinen ruoka ei oikein maistu, testaile mausteisia ja värikkäitä reseptejä. Vaikkapa tacoihin ja tortilloihin saa itse valmistettujen tuoresalsojen muodossa laitettua vaikka mitä. Salaattikin menee paremmin, kun sekaan heittää jotain herkullista juustoa tms. Ja kirpeän smoothien tilalla voi kokeilla jäisestä banaanista, appelsiinista, kookosmaidosta (tai mistä vaan maidosta) ja tummasta kaakaojauheesta tehtyä ”pirtelöä”

Tärkeää on edes lyhyesti viestittää läheisille, että on väsynyt tai jopa masentunut. Tuolloin he ymmärtävät paremmin, miksei joku jaksa vastata viesteihin tai puheluihin. Tarvittaessa he voivat avustaa asioiden hoitamisessa. Ja jos oikein vaikealta vaikuttaa, ohjata käymään lääkärissä. Mutta tällaisia mietteitä tällä kertaa. Muistakaa syödä, lepäillä ja jaloitella 🙂 Loppuun vielä pari väripilkuilla varustettua asua pelkän mustan sijaan. Yritän pikaisesti löytää muutossa kadonneen kameran piuhan, jotta saisin siirrettyä oikealla kameralla otettuja kuvia koneelle, nyt käytössä vain peruspuhelin…

Moi!

Olen vuoden sisällä eronnut, työpaikkaa vaihtanut, lomautettu ja irtisanoutunut 30+ nainen. Nykyään päivät kuluvat lasten kanssa, aikaa on jäänyt myös kuntoilulle ja kaikenlaiselle nypräämiselle. Alussa kotona oleminen tuntui laiskottelulta, mutta vähitellen olen alkanut rentoutumaan ja antanut itselleni anteeksi jouten olon. Takana on vuosien kiireinen vuorotyöskentely, ja satoja valvottuja öitä vähäunisten lasteni kanssa. Tarkoituksena on kuitenkin keväällä hakeutua opiskelemaan. Jotain sellaista, mitä jaksaa sitten vanhempanakin. Eikä tarvitse olla jalkojen päällä tauotta.

Omaa silmää miellyttää kaikki vanha ja erikoinen, kaiken (minkään)  ei tarvitse olla viimeisen päälle. Ostan melkein kaikki vaatteemme kirpparilta, joskus sieltä löytyy kivoja esineitäkin. Tykkään erityisesti maastokuosista, ruuduista, pääkalloista, pilkuista, raidoista, niiteistä, farkusta…ja tatuoinneista. Meikkailen aina kun ehdin ja jaksan. Irtoripsiä ja muita lisukkeita ei löydy, vaikka ovathan nekin ihan kivan näköisiä välillä

Sisustuksessa yhdistelen sitä sun tätä, en seuraa Pinterestiä tai Instagramia juurikaan. Haaveilen uusista tapeteista, mutta vielä ollaan menty näillä alkuperäisillä, kun ovat kuitenkin ihan siistit. Kukista tykkään tehdä erilaisia asetelmia parvekkeelle ja sisälle. Keväällä tosin korona sotki ajatukset niin, että tuli laitettua parveke nätiksi vasta loppukesällä. Kukkasipulit pitäisi vielä laittaa ruukkuihin kevättä varten.

Ruokaa tulee tehtyä paljon. Kokeilen mielelläni uusia ruokia, mutta noudatan harvoin reseptejä kirjaimellisesti. Tosin leivonnassa on pakko, muuten menee metsään. Paitsi hyydytetyt juustokakut onnistuvat yleensä ilman ohjettakin. Aasialaiset ruoat ovat suosikkejani, mutta en ole onnistunut niiden kanssa montaa kertaa aivan täydellisesti. Syksyllä sienestän paljon, kätevää kun voi pakastimesta ottaa pitkin talvea pastoihin ja risottoihin. Lihaa syömme kohtuullisesti. Mutta olisin tyytyväisempi, jos malttaisin siitä kokonaan luopua.

Musiikista menee kaikki 50-luvulta kasariheviin. Enää en ole niin kriittinen musiikin suhteen, kuin teininä. Muistan sanoneeni joskus, että aion ollu koko elämäni pelkästään mustiin pukeutunut hevari 😀 Festarireissut ovat vähentyneet, mutta silloin tällöin tulee käytyä keikalla. En ole supersosiaalinen ihminen, mutta hyvinkin puhelias samanhenkisten ihmisten parissa. Blogia ajattelin kokeilla kirjoittaa huvin vuoksi, ehkä myös uusien ideoiden saamiseen. Olen kokenut blogien lukemisen hyvin rentouttavana puuhana sellaisina hetkinä, kun virta on ollut liian vähissä mihinkään muuhun. Tai jos yöllä ei ole uni tullut.