Internetin keskustelupalstat eivät ole miehiä varten.

Seurattuani puolisoni netinkäyttöä ennen ja jälkeen lapsen syntymän, minulla lähti myös kytemään pieni toive vertaistuesta ja kokemusten jakamisesta puolin ja toisin. Surffailin ympäri nettiä etsiskellen keskustelupalstoja, joissa pääosassa olisivat miehet. 

Löysin kuin löysinkin sellaisia miehille kohdistettuja keskustelupalstoja ja pari keskustelua herättävää blogia, joissa pääosa kommentaattoreista ja kannanottajista olikin yllätyksekseni naiset. 

Naisten kokemuksissa en sinäänsä näe tässäkään asiayhteydessä mitään vikaa, mutta kuten monet ovat saattaneet huomata, ovat naisten ja miesten roolit näkökulmineen etenkin raskauden ja synnytyksen osalta hieman eriäväiset. Olen lukenut tasan yhden synnytyskertomuksen miehen kertomana. Naisten vastaavia toki oli ja on tarjolla hyvinkin helpolla googlailulla. Auttoivatko ne synnytystä jännittävää miestä?

Hädin tuskin.

Onko synnytys tosiaan mutkattomampi juttu kuin auton jarrupalojen vaihto, vai eikö miehillä ole ylipäätään mitään asiaa synnytyssaliin?

Asuinkaupungissamme Turussa toimiva, sopivasti ekohörhö yhdistys, Mammakeidas järjestää muutaman kerran vuodessa synnytysvalmennusta. Valmennuksessa on yleensä mukana myös TYKSin kätilöitä. Oltuani mukana molemmissa, sekä kunnallisesti neuvolan kautta järjestettävässä synnytysvalmennuksessa että tässä Mammakeitaan valmennuksessa, on helppo verrata miehen näkökulmasta, kummasta oli enemmän hyötyä.

Neuvolan synnytysvalmennuksessa käytiin hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi läpi synnytyksen eri vaiheet. Lisäksi näytettiin valokuvia TYKSin synnytysosastosta ja video, jossa apaattiset näyttelijät yrittivät havainnollistaa, miten ja milloin havaita alkava synnytys. Lääkkeettömistä kivunlievitysvaihtoehdoista mainittiin epäröiden. Meitä oli yhteensä kolme pariskuntaa osallistumassa valmennukseen, joten aikaa höpöttelyyn tai asioiden syvällisempään läpikäyntiin olisi ollut mainiosti. Syystä tai toisesta keskustelu ei päässyt syventymään yhtään mihinkään. Liekö silläkin oma vaikutuksensa, että videon jälkeen oli vaikeaa ottaa lähestyvää synnytystä mitenkään päin vakavasti. Mukava toki olisi ollut.

Mammakeitaan kaksipäiväisestä valmennuksesta olin jo valmiiksi hieman jännittynyt. Pelkäsin jo etukäteen keskusteluja tunteista ja hengitysharjoituksia. Molemmat peloistani toteutuivatkin, tosin vasta juuri sopivasti porukan tultua tutuksi ja jonkinlaisen luottamuksen synnyttyä. Pareja oli kutakuinkin kuusi tai seitsemän, joista osalla oli jo entuudestaan lapsia, mutta halusivat valmennukseen silti. Heidän panoksesta keskusteluun oli myös todella suuri apu, jotta sai jonkinlaisen vakuuden kätilön kertomille asioille.

Kätilöt olivat todella mahtavia kertomaan synnytyksen eri vaiheista. Vaiheiden sijaan keskityttiin kuitenkin enemmän näiden vaiheiden kanssa toimimiseen ja eri vaiheiden kiputuntemusten lieventämiseen. Tällaiselle yksinkertaisemmalle kaverille on rutkasti hyödyllisempää tietää, miksi mikäkin tuntuu ja missä, jotta voisi myöhemmin hahmottaa milloin voi auttaa ja miten. 

Kätilöt näyttivät kaikenlaisia akupisteitä jalkapohjista, joita voi painella ennen synnytystä lievittääkseen stressiä ja paineentunnetta. Itse toimintaan varustettiin kertomalla, mistäpäin selkää voi olla hyvä painella ja kehoittamalla treenaamaan jo valmiiksi lihaksiaan tuntikausia kestävää hierontaa varten. Tämä neuvo tuli äärimmäiseen hyvään käyttöön.

Lopuksi kerrottiin synnytystranssista ja synnytyslaulusta, joka minun korvaani kuulostaa jo liian kamalalta ja on loogisemmin ihan vain hymistelyä tai hyristelyä. En ehkä tajunnut sitä täysin siinä hetkessä, mutta synnytyksen ollessa käsillä koin kaiken tuon valmennuksen sisällöstä äärimmäisen arvokkaana. Vaikkei lääkkeettömään kivunlievitykseen ajatuksen tasolla uskoisi, en voi siltikään kuin suositella Mammakeitaan valmennusta keskustelua avaavana ja ajatuksia herättävänä tilaisuutena aiheesta, josta tuskin voi saada liikaa etukäteistietoa.

Lopuksi on todettava, että vaikkei miehet näistä asioista netin keskustelupalstoilla juuri puhukaan, tuossa synnytysvalmennuksessa miehet olivat aivan samalla tavalla äänessä kuin naisetkin. Oli myös helpottavaa huomata, ettei ollut hämmennyksensä ja epätietoutensa kanssa aivan yksin.