Paniikinomaista sähellystä
Voi elämä, miten mulla on taito pistää elämäni aina jotenkin sekaisin. Huomenna aamulla lennetään Saanan kanssa Ivaloon ja tämä päivä piti käyttää rauhalliseen kotona olemiseen ja pakkailuun…
Noh, puraisin aamulla siemenleipää ja koin sellaisen vihlaisun takahampaassani, että selkärankani suli. Hampaan paikasta on lohjennut seesamsinsiemenen mentävä pala. Hetkeäkään miettimättä soitin suu täynnä leipää hammaslääkärille. Kuvittelin, että saan ajan jonnekin juhannuksen jälkeen ja puhelun jälkeen voin siirtää tuon ikävän asian mielestäni muutamaksi viikoksi. Reipas hammaslääkärinipä päättikin mahduttaa minut vastaanotolleen heti tänään kello 16:30. Voi helvetin helvetti! Ihan sairas pakokauhu iski välittömästi, vatsassa vihloo ja kramppaa ja oksennus tuntuu kurkussa koko ajan. Kädet tärisee, koko kroppa tärisee ja pää on ihan muusia.
Puhelun jälkeen koin jostain syystä päivän tärkeimmäksi tehtäväksi makuuhuoneemme uudelleen sisustamisen, vaihdoin paniikissa verhot, sängynpeiton, tyynyt jne,jne.
Heti kun huone oli järjestyksessä, ryhdyin pakkaamaan. Levitin vaatekaappini sängylle, lattialle, pyykkikoneeseen…
Sain myös hullun idean vuokrata Ivalosta kirppispöydän, koska Jykä ajaa perjantaina tyhjällä autolla Ivaloon. Kaivoin kaikki kirppiskassit varastosta Teinin huoneeseen, jonka jälkeen pengoin Saanan kaapit ja omat kaapit vielä kertaalleen survoen surutta vaatteita kirppiskasseihin.
Ei, tästä ei tule mitään. Veuhdon ihan maanikkona täällä, survon kamoja ties mihin sattuu laukkuihin, sekoitan matkalaukut ja kirppiskassit ja levitän lumppuja pitkin kämppää. Välillä käyn yökkäämässä tai ripuloimassa vessassa.
Vielä on kaksi ja puoli tuntia aikaa kuolemaan. 2,5 tuntia minun pääni käy läpi sitä kun astun hammaslääkärin odotusaulaan,kun minut kutstutaan sisään,kun istun penkille, kun penkki kallistetaan, kun suojalasitlasit laitetaan päähän ja se paperiliina rinnan päälle, kun suu pitää avata, kun tutkitaan, kun iso puudutuspiikki vilahtaa hoitajalta lääkärille, kun lääkäri tunkee sitä jumalatonta piikkiä suuhuni, kun nirskahtaa ja pistää, kun kirvelee, kun pistetään uudestaan kitalaen puolelle, kun sattuu ihan helvetisti, kun naama puutu, kun pora vinkuu ja tärisee…
EI APUA! MIE KUOLEN TÄNNE!
Ja jos en kuole, niin miltä tämä kämppä näyttää kahden ja puolen tunnin päästä?
