Pienin askelin

Tee jotain uutta joka päivä. Kulje eri reittiä töihin, juttele ventovieraalle tai ilmoittaudu kurssille. Kuin vaihdat rutiineja, itsetuntosi vahvistuu ja rohkeutesi kasvaa.

Tämän mietelauseen rohkaisemana päätin eilen haastaa itseäni. Juoksuharjoitteluni on kesän jälkeen jäänyt, kylmyydessä tarpomisen sijasta viihdyn paremmin ryhmäliikuntatunneilla. Tiedän kuitenkin, että kunnon kohoamiseen tarvitaan pitkäkestoista ja matalatehoista liikuntaa. Ja ryhmäliikuntatunneilla sykkeet usein paukkuu pilvissä (mutta kun se vaan on niin ihanaa!) Olen koukussa siihen adrenaliinivirtaukseen, jota se aiheuttaa. Päätin siis lauantaiaamuna lähteä kokeilemaan 1,5 tunnin juoksua. Olin päättänyt, että vien sen läpi tavalla tai toisella. Ja onnistuin siinä! Matka oli vaihtelevaa maastoa ja sisälsi mm. yhden pitkän ylämäen. Joskus kauan aikaa sitten, kun olin rapakunnossa, niin viiden kilometrin yhtämittainen juoksu oli vain haave. Ja nyt juoksin yli 12,6 km tuosta noin vaan. Hurjaa!

Mutta heti kuin juoksusta saavutettu euforia meni ohi, niin tuli takaisin se tuttu itsensämollaajahenki. Se, joka takoo päässä, että tuo on aivan huono kilometrimäärä, olet rapakunnossa. Ei tuota voi edes kutsua juoksuksi. Olisit päässyt kyllä lujempaa, mutta päästit itsesi liian helpolla. Et edes yrittänyt, laiskimus! Buahahahha.

Millä ihmeellä sen saa kutistettua? Yritän vain edelleen iloita suorituksestani ja sanoa mollaajahengelle, että ainoa tavoitteeni oli juosta se 1,5 h yhteen menoon. Ei mulla ollut mitään kilometritavoitetta, senkin kurjimus!

Siitä innostuneena tavoitteeni tuleville kuukausille on: nostaa juoksuvauhti 10 km/h, pudottaa painoa -7 kg .

Siitä päästäänkin syömispuoleen. Noh, en ole ahminut. On tehnyt kyllä mieli useaan kertaan. Perjantai-iltana, kun aloin syystä tai toisesta ajatella A:ta, niin teki mieli suoraan rynnätä jääkaapille! Itsekin hämmennyin siitä, kuinka suora yhteys näillä on toisiinsa. Turrutan ihmissuhteisiin liittyvää ahdistusta syömiseen. Ja yhteys on looginen, syöminen turruttaa mielen ja aiheuttaa fyysistä pahaa oloa, jolloin mieli rauhoittuu ja menee pois alkuperäisestä ajatuksesta keskittyen uuteen pahaan oloon. Fyysinen paha olo on helpompi kestää, kuin henkinen. Pienin askelin kohti tasapainoisempaa mieltä.