Uudet silmälasit

Sen vain haluaisin nyt kertoa, että nyt on kuulkaas uudet kehykset löytynyt! Tässä vielä muutama kuva todisteeksi, että vaikka mistä kulmasta katsoo, niin hyvin soppii!

Edellisiin kehyksiin on vaihdettu vahvemmat linssit muistaakseni kaksi kertaa, sillä en koskaan löytänyt niitä parempia. Olivat sellaiset ajattomat. Nyt tänä keväänä tuli sellainen olo, että on aika vaihtaa. Se ei ollutkaan niin helppoa, sillä jos on elänyt viimeiset kymmenen vuotta aivan onnellisesti niiden kehysten kanssa, niin on aika korkealla se rima löytää sellaisia uusia, joita voisi kuvitella käyttävänsä seuraavat kymmenen vuotta.

 

Nämä on selkeästi pyöreämmät, kuin edeltäjänsä, mutta ei kuitenkaan aivan täysin ympyrät. Olin jo kolmatta kertaa tässä kyseisessä optikkoliikkeessä, kun nämä tarttuivat käteeni. En kai ollut niitä aiemmin pannut merkille tai niitä ei ollut ollenkaan vielä aiemmilla kerroilla. 

Pidän näistä kyllä tosi paljon. Noudettuani uudet rillit optikkoliikkeestä eilen, kävelin ne päässä koko ostarireissun ja ihastelin niitä jokaisesta peilistä.

Alkukesästä lähdin myös kokeilemaan piilareiden käyttöä uudelleen. Edellinen kokeilu pari vuotta sitten meni aivan tosi pahasti penkin alle. Voi olla, että työpäivän jälkeinen nälkä ja väsymys vaikuttivat mielialaani ja sekä minulla, että optikolla meni hermo. Optikko olikin, ai että niin kannustava sanoessaan, että ”Et tule ikinä saamaan niitä silmiisi tuolla tavalla” esittäen samalla minua jäykistäen sormiaan ja räpytellen silmiään kuin idiootti. Nämä rohkaisevat sanat kaikuivat korvissani myös kotona, kun yritin räpeltää linssejä silmiini. En sitten palannut enää takaisin kyseiseen liikkeeseen. 

Nyt toisella yrittämällä olin päättänyt onnistua. Aivan hirveäähän se taas oli, kun jotain ylimääräistä koitetaan tunkea silmiin, mutta harjoittelu on tehnyt tehtävänsä ja piilareiden laittoon ei kulu ihan sitä puolta tuntia enää. 

Kuvat: Aimé