Kesäkuun meininkejä

Neela on nyt saanut oman huoneen. Siirrettiin meidän vierashuoneeseen Neelan sänky, vaatteet, lelut, kirjat ja pikku pöytä tuolineen. Nyt aivan kaikki Neelan tavarat ja vaatteet löytyvät hänen omasta huoneestaan. Hän oli itsenäistymisestään innoissaan ja on nukkunut yönsä vallan mainiosti.

Eilen oli ensimmäinen päivä, kun päiväkoti on avoinna sitten maaliskuun puolivälin. Neiti oli tietysti super innoissaan kävellessään päiväkotiin ja odotti näkevänsä ystäviään siellä. Toki kaikki lapset eivät palanneet sinne vielä, mutta ainaki bestis, Vanessa, jonka läsnäolo uskon olevan hänelle riittävä. He olivatkin olleet ainoat palaajat heidän ryhmässään ja heillä oli ollut ratkiriemukas päivä saadessaan kaiken huomion. Ajateltiin, että vain osa-aikainen riittää, sillä tehdään vielä töitä kotoa, mutta hän pääsee nyt muutamana päivänä viikossa leikkimään kamujen kanssa.

Hän ehtii toki olla päikyssä vain kuukauden ajan ennen meidän kesälomaa ja sitten koulun alkua. Hän siirtyy päiväkodista kouluun Junior infant -luokalle (isoon kouluun), mikä totta kai on aiheuttanut pientä panikointia sisälläni, mutta koulun järjestämä webinaari-tiedotustilaisuus jo hieman rauhotti mieltä. Tilaisuudessa mainittiin sanat mindfullness ja manifestointi, mikä jo teki minuun suuren vaikutuksen. Minun lapsuudessa koulun alkuun valmistauduttiin perunoiden kuorimisella ja kengännauhojen sitomisella, kun taas kyseisessä tilaisuudessa kerrottin, kuinka tärkeää vanhempien on hyvä manifestoida itselleen lauseita ”She is safe in school”, ”I trust the teacher” ja ”she will make friends”, sillä vanhempien ollessa rauhallisin mielin, rauha siirtyy myös lapseen.

Ainoat jutut, mitä kesän aikana on hyvä harjoitella kotona ovat eväsrasian avaaminen ja sulkeminen, itsenäinen vessa-asiointi sekä vaatteiden riisuminen ja pukeminen.

Parisen viikkoa sitten täällä vietettiin isänpäivää, jolloin Aimé sai aamiaisen sänkyyn sekä vegaanista sacherkakkua. Olimme kutsuneet myös meidän kahdet seinänaapurit kakkukahveille jakamaan tuota herkkua. Myös naapurit olivat innostuneet leipomaan ja toivat tullessaan tiramisua sekä ”bakewell tart”, joka muuten kaikessa yksinkertaisuudessaan oli aivan super herkullinen leivos. Naapurin tädin mukaan sitä oli hänen lapsuuden kodissaan melkein aina sellaisesta peltirasiassa, josta sitten napsittiin parempiin suihin teehetkien yhteydessä.

Reilu viikko sitten nähtiin tyttöjen kanssa kasvotusten piknikin merkeissä, ensimmäistä kertaa sitten helmikuun. Oli ihanaa pyöräillä pitkästä aikaa pidemmälle kuin Lidliin ja vielä ihanampaa oli viettää ystävien kanssa aikaa livenä videopuhelun sijaan. Eväät oli toki huolehdittu matkaan, mutta kylmään en ollut ymmärtänyt varautua toppatakilla ja villasukilla. Oli juhannusviikonloppu ja koko edellisen illan olin ollut kamalan FOMOn vallassa selaillessani instagramissa videopätkiä ja kuvia mökkijuhannuksen vietoista.

Erään työpäivän päätteeksi otin isot kassit kierrätykseen meneviä, kuukausia varastoituja, vaatteita mukaan ja pyöräilin ostarin TKMaxxiin tiputtaakseni vaatteet kierrätyslaariin. Kävelin oven suulle jättääkseni kamat ja lähteäkseni kotiin, mutta se suuri laatikko ei ollutkaan enää siellä, eikä he ottaneetkaan mitään vastaan vielä, koska ajat ovat tällaiset. Saateri sentään, jouduin raahaamaan kassit takaisin kotiin.

Huomenna on taas Neelan päiväkotipäivä, mikä tuntuu tosi hyvältä. Tänään oli se päivä, kun neiti halusi katsoa juuri sitä toista Madagascar-elokuvaa samaan aikaan kun keskustelen työkaverin kanssa Teams-puhelussa, istua sylissä ja kirjoittaa excel-taulukkoon puolestani eikä tykännyt taaskaan lounaastaan. Tänään oli myös se päivä, kun lapseni piirsi tussilla seinään ensimmäistä kertaa. Emmä kestä. Se on kuulemma lintu. Mutta kun tämän vuokra-asunnon seinämaali on sellaista ihmeellistä kalkkimaalia, joka pyyhkiessään irrottaa maalin ja jättää vielä sen pyyhkimisjäljenkin siihen. Kerroin topakkaan sävyyn, ettei seinään saa piirtää, vaan kaikki piirrokset täytyy osua paperille, toistin sen muutaman kerran ja kysyin, että ”ymmärrätkö”. Toinen pudistaa päätään, enkä edes tiedä tarkoittiko se sitä, ettei ymmärrä suomea, että pitääkö sama toistaa englanniksi, vai ettei ymmärrä miksei nyt ankeisiin seiniin voisi vähän piirrellä lintuja, kun on sellaisen vihdoin oppinut piirtämään.

Välillä tuntuu, että tässähän nämä etätyöt, lapsen viihdytys ja taloudenhoitohommat sujuu aivan mallikkaasti, että ihanaa tällaista ainutlaatuista perheen yhteistä aikaa, kun taas tällaiset kaoottiset hetket toistensa jälkeen pitkin päivää saa oman olon kaoottiseksi, riittämättömäksi ja uupuneeksi ja tuntuu ettei saa kunnolla hengitettyä syvään. Tänään, kuten myös eilen, nukuin lähes kolme tuntia päiväunia työpäivän päätteeksi ja herätessäni Aimé on hoitanut sekä Neelan yöunille laitoin, että tiskit puhtaiksi. Siinä heräillessäni horroksesta kokkasin kaikessa rauhassa huomisen ruoan, pilkoin smoothie-aineksia pakkaseen valmiiksi ja kuuntelin Antti Holman oopperajuhlia Yle Areenasta. Sellainen yksin kaikessa rauhassa yhden asian alusta loppuun asti tekeminen toi hetkeksi sellaisen olon, että kyllä tämä taas tästä. Heinäkuu ei ole vielä alkanut ja sillä on kaikki potentiaali tulla olemaan vallan fantastinen kesäinen kuukausi tänä ihmeellisenä vuonna 2020.

Kommentit (2)
  1. Kiitos Riitu mukavasta kirjoituksesta. Mitä tarkoittaa FOMO? Muuten pysyin kärryillä. Pian nähdään.

    1. Kiitti iskä 🙂 Fear Of Missing Out 😉 Pian nähdään!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *