Meille on murtauduttu

Heräsin viime yönä siihen kun boilerikaapin ovessa roikkuva avain kilahti. Tämä ovi on makuuhuoneen oven vieressä. Seuraavaksi huomasin valojen olevan päällä käytävässä. Tökkäsin Aimén hereille. Kuulin liikettä olohuoneesta. 

Jos Aimé nukkui vieressäni, kuka sitten liikkui olohuoneessa. Tunsin sydämeni sykkeen voimakkaampana kuon koskaan. Olin peloissani. Joku oli tunkeutunut kotiimme.

Aimé avasi makuuhuoneen ovea ja paukautti sitä voimakkaasti, otti siivouskaapista imurin osan turvaksi ja kuuli kuinka ulko-ovemme sulkeutui. Hän meni olohuoneeseen ja menin hetken päästä perässä. 

Huomasin, että läppärini ei ollut enää rahilla, johon sen illalla jätin. Aimén kello sen vierestä oli myös hävinnyt. Silmälasit olivat sentään jätetty. Jotain armoa. Lompakkoni oli otettu laukusta ja jätetty keittiön pöydälle. Siellä ei onneksi ollut käteistä ollukaan ja kortitkin olivat vielä tallessa. 

Muistin, että kameran muistikortti oli läppärin sisällä, sillä olin illalla siirtänyt kuvia koneelle. Järjestelmäkamerakin oli ollut keittiössä, eikä ollut siellä enää. 

Tsekkasin mustan laatikon, mihin olen koonnut piuhat ja muut. Läppärin laturi adapterineen oli poissa. Myös joululahjaksi saadut kuulokkeet oli viety.

Kaikki kuvat noin viiden vuoden ajalta oli läppärillä. Tyhjensin vielä aiemmin tällä viikolla kännykästänikin kuvia sinne.

Tavarat oli viety, mutta me olemme kunnossa. Se on pääasia. Ainoastaan vihastuttaa, pelottaa ja harmittaa, että kotiimme oltiin tunkeuduttu ja arvokasta tavaraa menetetty. 

Poliisi saapui paikalle tuntia myöhemmin. Raportoimme omat kertomuksemme tapahtumien kulusta ja menetetystä omaisuudesta. Murron jälkiä ulko-ovessa tai väliovessa ei näkynyt. Molemmat olivat lukittuina. Onkohan jollain edellisellä asukkaalla vielä avain asuntoomme. Ilmeisesti täällä ei ole tapana uusia lukkoja vuokralaisten vaihtuessa. Ken tietää. Jonkinlainen tutkimusryhmä on vielä tänään tulossa paikalle. 

Minä ainakin alan nyt pakkaamaan tavaroita kasaan ja etsimään uutta paikkaa asua.