Sen jälkeen kun vauva oli rekisteröity syntyneeksi (syntymätodistus 20€), haettu Apostille-leima (40€) syntymätodistukseen ja rekisteröity Suomen rekisteriin, lähdimme passinhakureissulle. Tämäkin onnistui suorittaa minun ja vauvan aivan kahdestaan, kunhan isältä oli saatu tähän kirjallinen suostumus ja tämä faxattu Suomen suurlähetystöön. Mukaan tarvittiin vain vauvan syntymätodistus ja vanhempien passit. 

Passi piti maksaa jo etukäteen suurlähetystön tilille (140€ + 7€ toimituskulut) ja varata aika sähköpostitse tai puhelimitse. Hyppäsimme taas paikallisjunaan (jota Dartiksi kutsutaan) ja saavuimme keskustaan paria tuntia ennen meidän aikaa. Poikkesimme parissa pikku putiikissa ja nappasin lounaan matkaan lempparilounaspaikastani Cornucopiasta. Neiti alkoi ilmaisemaan nälkäänsä sopivasti siinä Brown Thomasin kulmilla, joten sinne suuntasimme syömishommiin. Siellä olikin ehkä hienoin hoitohuone, johon olen tähän mennessä törmännyt (kuva tuossa alla). Blanchardstownin ostarin imetyshuoneen vaaleanpunaiset tuolit ovat aivan somat, mutta kokeneet jo liian monet tummien housujen hankaumat. Istahdus tähän pehmeämpääkin pehmeämmälle keinuvalle nojatuolille, koivet keinuvalle rahille, puhelu ystävälle ja tissi suuhun. Muutama tyyppi siinä kävi vaihtamassa vaippoja imettäessäni, mutta eipä tuo haitannut. Taisimme nimittäin viipyä tässä huoneessa lähes 45min. 

Ulostauduttuamme tavaratalosta, oli sade lakannut ja aurinko alkanut paistamaan. Suurlähetystöllä oli taas kivat tädit vastassa ja saimme passihommat allekirjoitettua. Sain syötyä lounaspiirakan (en tiedä mitä siinä oli, mutta se oli aivan taivaallisen hyvää) ja papusalaatin. Jälkkäriksi ostamani sokerittoman sconen söin juna-asemalla ennen kotimatkaa. Ekaa kertaa uskalsin myös imettää junassa. Toki lähin kanssamatkustaja oli yhden penkkirivin päässä toisella puolella käytävää kasvot menosuuntaan niin kuin minullakin. Ikkunatkin olivat tarpeeksi korkealla, joten yksityisyys meille molemmille oli turvattu 😀

Passin kuuluisi saapua 10 työpäivän aikana, juuri sopivasti ennen Suomen matkaa. Sitten vain odotellaan. 

Eikä nämä paperihommat loppuneet vielä tähän, sillä kotona odotti yli 20 sivuinen lapsilisähakemus. Itse hakemushan on vain kaksipuolinen A4 paperi, mutta satunpa olemaan ulkomailla syntynyt Irlannissa asuva, niin eipä ollukaan se homma siinä. Liitteeksi oli täytettävä tämä iso pino papereita, joissa kysyttiin mm. työnantajaa, mahdollista omaisuutta, pankkitilejä muissa maissa kuin Irlannissa, entisiä osoitteita Irlannissa ja Suomessa, vain muutaman kohdan mainitakseni. Tämän monisivuisen liitteen liitteeksi oli vielä liitettävä mukaan näiden pankkitilien tiliotteet viim. kuuden kuukauden ajalta, todistus oman yrityksen omistamisesta, todistus siitä, että todella asun tässä ilmoittamassani osoitteessa, vuokrasopimus ja työsopimus. Se on nyt vihdoin lähetetty ja toivon mukaan siinä ei ollut puutteita ja lapsilisää alkaisi ilmaantua tilille.