Ystäväni otti näitä kuvia kuukausi sitten kun olivat Dublinissa lomailemassa. Kiitos vielä näistä Aino! Ovat vieläkin ajankohtaisia (paitsi pötsin koko on kasvanut), sillä vielä ollaan yhtenä kappaleena. 

Tänään on tosiaan laskettu aika, mutta minkäänlaisia merkkejä synnytyksestä ei ole havaittavissa. Täytyy siis jatkaa jumppapallolla pomppimista ja pieniä kävelylenkkejä edelleen, kuten kätilö suositteli. 

Huomenna on sitten aika synnytyssairaalalle tarkastukseen ja käsittääkseni pakettiin kuuluu myös ultraäänitutkimus (jee!!). Viimeisin ultra oli rakenneultra tammikuussa ja muuten vauvaa ollaan tutkittu vain sydänäänien ja vatsan koon perusteella. Näin täällä, mikäli kaikki sujuu normaalisti, eikä esimerkiksi vauvan liian suuri tai liian pieni koko huoleta kätilöitä. 

Vähän on sellainen hassu olo, kun tässä kerran tätä lasketun ajan päivää vietetään. Ihmeellisintä on, että minua ei jännitä ollenkaan. No okei, ehkä vähän on sellainen odottava tunnelma, mutta en kutsuisi sitä jännitykseksi. Olen elänyt aika lailla päivä ja hetki kerrallaan leipoen, siivoillen ja leväten. 

Ensimmäistä kertaa koin tylsyyden kaltaisia hetkiä vasta eilen. Olin katsonut kaikki seuraamieni suomalaisten sarjojen uusimmat jaksot, kämppä oli siisti ja pyykkiäkään ei ollut pestäväksi. Päivän kävelytkin oli kävelty. 

Odottavan aika tuntuu tällä hetkellä todella pitkältä.

Alankin selaamaan netflixiä, jospa sieltä löytyisi uusi sarja seurattavaksi… Ehdotuksia?